Olen kirjoittanut blogissa ennenkin kaipauksestani muutokseen työelämässä. Olen haaveillut itselleni parhaiten sopivasta työstä, työskentelystä omaan tahtiin ja pohtinut yrittäjyyttä väylänä siihen. No tänä keväänä kävi niin, etten voinut jatkaa enää aiemmassa työpaikassani, jossa olin ollut viimeiset viisi vuotta. Hakeuduin yrittäjästarttikoulutukseen, joka on tuonut yrittäjyyttä konkreettisemmaksi. Voi tätä epävarmuuden määrää, mitä se nostaa pintaan!
Olen siis keskellä kaipaamaani muutosta, mutten tunne pelkästään kiitollisuutta ja helpotusta. Epävarmuus lienee tällä hetkellä vallitsevin tunne. Tiedostan epävarmuuden liittyvän omaan osaamiseen ja sen näkyväksi tuomiseen. Tunnen myös pelkoa epäonnistumisesta. Tiedän, että voin toimia tunteista huolimatta, mutta on tärkeää keskittyä sisäisen turvan vahvistamiseen. On tämä silti aikamoista. Toisaalta myös huvittaa, että miten voisinkaan tuntea selkeyttä tilanteessa, jossa en ole koskaan aiemmin ollut.
Pelon ja epävarmuuden tunteet voivat saada pysymään mukavuusalueella ja hillitsemään itsensä ilmaisemista. Voisi sanoa, että se voi olla omaan voimaan astumisen esteenä. Minulle on vielä epäselvää, pelkäänkö enemmän epäonnistumista vai onnistumista. Mitä jos onnistunkin tavoitteessani saavuttaa enemmän oman näköistä (työ)elämää? Mitä siitä seuraa? Tässä blogitekstissä pohdiskelen, mistä epävarmuus omasta osaamisesta erityisesti työelämästä johtuu.
Epävarmuus omasta osaamisesta
Epävarmuus omasta osaamisesta on laaja ja monisyinen juttu. Teen aiheesta hakuja ja huomaan, että epävarmuudesta työelämässä on kirjoitettu ja puhuttu paljon. Se on yllättävän yleistä. Epävarmuus iskee usein silloin, kun pitäisi tuoda omaa osaamistaan näkyviin. Vaikka itselläni on jo useita koulutuksia, silti tuntuu, että jokin koulutus pitäisi vielä olla, että osaisin riittävästi. Olen epäillyt, enkö koskaan koe olevani valmis toimimaan yrittäjänä. Vertaan itseäni toisiin, jotka näyttävät lähtevän toimimaan ja saavat jotakin aikaiseksi. Ihailtavaa.
Saan vertaistukea yrittäjiltä, joka kertovat epävarmuuden tunteiden tulleen varsinkin aloitusvaiheessa tutuksi. Tiedostan, että on täysin inhimillistä ja luonnollista tuntea epävarmuutta muutosvaiheessa, esimerkiksi siirryttäessä opiskeluista työelämään tai vaihdettaessa ammattia. Toiset ehkä sietävät epävarmuutta paremmin tai kokevat turvaa yrittää epäonnistumisen mahdollisuudesta huolimatta. Mutta miksi pitkänkin kokemuksen omaavat osaavat ihmiset vähättelevät osaamistaan?

Onko kyseessä huijarisyndrooma?
Yksinkertaistettuna huijarisyndrooma (eng. imposter syndrome) tarkoittaa, että sisäinen kokemus omasta osaamattomuudesta on vahva, vaikka ulkopuolelta tulisi kannustusta tai tunnustusta. Huijarisyndroomasta kärsivä kokee, ettei ansaitse asemaansa ja pelkää sen paljastuvan. Aihetta on tutkittu psykologiassa paljon ja siitä on myös kirjoitettu melko paljon. Useimmat ihmiset kärsivät huijaritunteesta jossain vaiheessa elämää. Tutkimusten mukaan jossain muodossa jopa 70% ihmisistä, erityisesti naiset.
Huijarisyndroomaan läheisesti liitettyjä piirteitä ovat täydellisyyden tavoittelu ja epäonnistumisen pelko. Myös neuroottisuus ja sosiaalinen ahdistuneisuus tai jännittyneisyys voivat johtaa huijaritunteeseen. Introverttien kohdalla huijaritunteesta kärsiminen on yleisempää. Huijaritunnetta kokevaa pelottaa yhtä lailla onnistuminen, kuin epäonnistuminenkin, koska onnistuminen tarkoittaisi pakkoa onnistua uudestaan, ettei paljastuisi huijariksi. Tämä taas aiheuttaa häpeän pelkoa. Lisää voi lukea esim. Tiina Ekmanin kirjasta: Huijarisyndrooma – Miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä). Hänen kirjassaan on myös kyselylomake, jonka avulla voi tuoda näkyväksi omaa huijariajatteluaan.
Mistä huijarisyndrooma johtuu ja mitä sille on tehtävissä?
Se onkin laaja kysymys, johon ei löydy yksiselitteistä vastausta. Taustalla on ainakin haitallisia uskomuksia itsestä, kielteistä sisäistä puhetta, tiettyjä persoonallisuuden ominaisuuksia ja omien vahvuuksien ohittamista. Syitä pohdittaessa ei voi myöskään ohittaa yhteiskunnan suorituskeskeisyyttä ja kilpailuhenkisyyttä.
Huijaritunnetta aiheuttavien haitallisten uskomusten tiedostaminen on syvällinen prosessi, johon tarvitsee tueksi toista, turvallista ihmistä. Kun alitajuisista uskomuksista tulee tietoisemmaksi, ne eivät enää samalla tavalla ohjaa ajattelua ja toimintaa. Vain tiedostamansa voi muuttaa. Turvan kokemuksen vahvistaminen on tärkeä osa muutosprosessia. Huijaritunteesta eroon pääsemiseksi on tärkeää muokata sisäistä puhetta myönteisemmäksi, harjoittaa itsemyötätuntoa ja tunnistaa omia vahvuuksiaan. Omia vahvuuksia voi testata esim. täällä.

Epävarmuus naisten haasteena – kollektiivinen trauma?
Oma kokemukseni on, että kun vähättelemme ja pienennämme itseämme, todellisuus heijastelee sitä meille takaisin. Käytännössä se voi näkyä esimerkiksi, että meidät ohitetaan tai puheemme päälle puhutaan. Pohdin kirjoittaessani, miksi epävarmuus omasta osaamisesta tai huijarisyndrooma vaivaa juuri osaavia naisia. Voisiko kyseessä olla kollektiivinen trauma?
Törmäsin käsitteeseen noitahaava (witch wound). Sillä tarkoitetaan kollektiivista traumaa, joka on syntynyt edellisten sukupolvien naisten kokemasta alistamisesta, sorrosta ja vähättelystä. Tiedostamatta trauma on siirtynyt sukupolvelle toiselle. Se saa aikaa pelkoa näkyväksi tulemisesta, epäilystä omasta arvosta, vastuun ottamista muiden tarpeista oman hyvinvoinnin kustannuksella sekä oman luovuuden ja viisauden tukahduttamista. Tätä ei ole tieteellisesti todettu, mutta epigenetiikassa tutkitaan, miten kokemukset muuttavat geenien toimintaa. On todettu, että muutokset geenien toiminnassa saattavat siirtyä jälkipolville sukusolujen välityksellä. Ymmärtääkseni tämä voisi selittää enemmän myös trauman vaikutusten periytymistä.
Tähän loppuun laitan sitaatin arvostetulta psykiatrilta (vaikkakin mieheltä 😉), koska se muistuttaa minua siitä, ettei kaiken aina tarvitsekaan olla selkeää. Hyvinvointiimme vaikuttaa sekin, miten siedämme vallitsevaa epävarmuuden, pelon tai keskeneräisyyden tunnetta. Toivon kaikille meille epävarmuuden äärellä oleville paljon turvaa, tukea ja itsemyötätuntoa.
”If the path before you is clear, you
C.G. Jung`re probably on someone else
`s”
Lue myös blogitekstini:
Huijarisyndroomasta olen minäkin joskus lukenut ja vieläpä niinkin että pelkää huijaavansa muita ja samalla
kertaa myös itseäänkin – siis osaamattomuudestaan. Että ei kelpaa, ei edes itselleen koska vaatimukset ovat liian
kovat. Mikään ei kelpaa itselle, pitää olla täydellinen! -Ja kuka sen määrittelee, mitkä ovat täydellisyyden
kriteerit, voisi kysyä? Verrattuna mihin?
Tuo nk noitahaava voi hyvinkin olla totta, koska kyllähän kokemuksemme marinoivat ja muokkaavat meitä ihmisinä.
Kuten mainitsitkin niin epigenetiikan avulla on löydetty muutoksia sukusoluissa niin onhan sekin jo osaltaan todiste siitä että perityt kokemukset (nöyryytys, häpeä, pelot mm.) kulkevat sukupolvilta toiselle solumuistin kautta. Siis jo ennen syntymäämme. Evakkomummoni geenit on saanut minutkin hamstraamaan ruokaa jo nuoresta asti ”pahan päivän” varalle vaikka en ole koskaan häntä tavannutkaan, asia jota olen joskus naureskellen todennut.
Erään firman mainoskyltissä luki näin:
”Jos olet tyytymätön palveluihimme kerro se meille. Jos olet tyytyväinen kerro se myös muille”. Kiteyttää osaltaan
tuota yksityisyrittäjän vaikeutta saada jokainen asiakas tyytyväiseksi.
Olisiko armollisempaa ajatella ettei kaikkia asiakkaita aina voi miellyttää, koska se voi olla kiinni sellaisistakin seikoista
joihin ei itse voi aina edes vaikuttaa. Varmasti sinäkin olet tavannut ihmisiä työssäsi, joiden kanssa ei synkkaa yhtä hyvin
kuin muiden, vaan asiat hoituvat pelkällä rutiinilla ja joskus jopa hieman kitkaisestikin. Olkoon sitten niin.
Me empaatikot olemme usein syyttelemässä itseämme vaikka se ei johtuisikaan meistä yksinomaan, vaan
asiakkaan ja minun välisestä halusta yhteistuumin saada asiat ratkaistua.
Toivon sinulle, Anette, rohkeutta ja uskoa omiin kykyihisi. Sinä riität mainiosti.<3
Kiitos Eeva-Liisa lämpimästä ja kannustavasta kommentista. 💖 Armollinen ajatus, ettei kaikkia (asiakkaitakaan) voi miellyttää, eikä kaikkien kanssa synkkaa ja olkoon niin. 🙏 Tärkeä pointti myös tuo, että huijarisyndroomasta kärsivä saattaa pelätä huijaavansa itseäänkin omasta osaamisestaan, kun vaatimukset itseä kohtaan ovat niin kovat. Kiitos, että jaoit kokemuksiasi ja ajatuksia; tärkeitä näkökulmia. 💖