Kun katson yhteiskunnallisia ilmiöitä näen paljon vihaa. Viha puhuu aina silloin kun haukutaan muiden tekemisiä tai koetaan itse jäävämme jostain paitsi. Viha voi olla myös halveksiva katse tai toisen ohittaminen. Terve viha, terve itsensä puolella oleminen ei kerrytä patoutunutta, lukittua vihaa. Se saa toimimaan oikeudenmukaisella tavalla. Viha on luonnollinen tunne mutta se on hyvin monesti ottanut epäterveitä muotoja. Jos omiin tarpeisiin ei reagoi heti, se kerryttää patoumia joita vihalla paikataan.
Kun ihmisessä on vihaa jota hän yrittää peittää hän myös ohittaa helposti itsensä ja ehkä samalla myös muut. Hän suostuu mielivaltaiseen itseään polkevaan työelämään, ihmissuhteeseen tai elämäntilanteeseen. Hän ei osaa puolustaa itseään vaan jää ikäänkuin odottelemaan ratkaisua ulkopuolelta. Tuollainen itsensä kaltoin kohtelu kerryttää lisää vihaa ja lisää oikeutusta sille. Se on elämää pelossa.
Viha on väärinymmärretty tunne, koska se on meidän suojanamme ja aina kun tunnemme vihaa itseasiassa pelkäämme. Kun annamme kohdella itseämme väärin tai ylitämme omia rajojamme vihan tunne nousee välillä suojelemaan ja puolustamaan, mutta jos emme toimi vihan kanssa rakentavasti se pitää tuon oravanpyörän käynnissä.
Kun meillä on terve suhde vihaan se asettuu itsen puolelle ja toiminnalla oikoo asioita. Sen ei tarvitse polkea jalkaa voimattomana kuin pikkulapsi. Terve elämää puolustava ja kunnioittava elämänvoima mitä viha puhtaimmillaan on, saa toimimaan hyvinvoinnin puolesta.
Miksi Suomessa olemme niin lamaantuneita? Miksi kaljatuopin äärellä on helpompi itkeä mutta barrikaadeille nouseminen on vaikeampaa? Näitä kysymyksiä olen koittanut selvittää omaan vihaani tutustumalla. Oman puhtaan voimani äärelle kulkemalla pelkojeni läpi. Pinnan alla on todellakin ollut monet pelot ja niiltä vihani on minua suojellut. Sen taktiikka vain on ollut väärä. Se ei ole auttanut minua löytämään mielenrauhaa ja syvempää merkitystä.
Jos pelko hallitsee, muutosta ei tapahdu. Sillon pelko pitää meidän hiljaa ja kiinni vanhassa. Pelko on huono isäntä ja se on isäntä joka meitä tässä kulttuurissa on hallinnut jo pitkään. Kuinka kauan annamme sen vielä hallita?
Kuinka kauan annamme omien tunteidemme hallita meitä varjoista? Koska olemme valmiita kohtaamaan piilossa olevan vihamme ja muut kulttuurissamme yleisesti häpeää aiheuttavat tunteet?
Annamme asioiden kehittyä niin isoon pisteeseen, että muutos on välttmätön. On pakko avata silmät, kohdata oma sietämättömäksi käynyt epämukavuus. Piilossa olevat tunteet hellittävät vasta kun ne tekee näkyviksi, ja samalla saamme yhteyden todelliseen itseemme ja sitä kautta muihin.
Syyllisyys estää unitutkijan mukaan meitä jopa nukkumasta, koska silloin emme ole ahkeria. Burn outit lisääntyvät vauhdilla kun sairaslomaa ei kehdata hakea koska mitä työkaverit ja pomokin ajattelee. Muut ihmiset menevät aina itsen edelle. Tämä on yksi tapa jonka kautta viha kertyy sisimpään. Sairastuttaa ja tekee elämästä raskasta.
Muutos vaatii rohkeutta, itsensä puolustaminen vaatii rohekutta. Muutos vaatii myös pelkojen kohtaamista ja epämukavuutta. Viha suojelee meitä omilta todellisilta ”heikoksi tekeviltä” ja haavoittuvaisuudelle altistavilta tunteilta. Viha on suojelijamme niin kauan kuin tarvitsemme sitä. Kun olemme löytäneet tarpeeksi turvaa pystymme paljastamaan oman haavoittuvuuden ja herkkyyden. Emme tarvitse jatkuvasti varmistelua muilta kun sisäinen turva on löytynyt itsensä. Silloin vihaa ei enää louskuta ympärilleen kuin pelokas kulkukoira. Kun meillä ei ole vihaa sisässä on helppo toimia oikein, olla oikeudenmukaisesti itsen ja muiden puolella. Tehdä tarvittavat ratkaisut ja elää elämää itseään kunnioittaen. Silloin tulee automaattiseksi toiminnaksi puolustaa pulassa ja vaikeuksissa olevaa, auttaa lähimmäistä. Kun viha ei hallitse meissä vaikuttaa myötätunto. Myötätunnolle ei ole tilaa jos viha on äänessä. Jos vihaa tarvitaan vielä suojelemaan niin itsemyötätuntoa ei ehkä ole tarpeeksi. Myötätunto itseä kohtaan on rakkauden ensimmäinen askel, pois vihasta.

Kuvat: Noora Brandt Photography
Tunteita estää käsittelemästä ennen kaikkea sellainen uskomus, että niissä on jotakin huonoa tai väärää. Viha on tunne siinä missä muutkin mutta jostain syystä olemme oppineet kokemaan siitä syyllisyyttä. Vihateko on väärin mutta tunteena viha on viestin tuoja ja terveen ihmisen merkki sairaissa olosuhteissa. Kun ympärillä on vääryyttä on tervettä nousta vihansa avulla näkemään se mikä on oikein. Jos ihminen kokee sisimmässään, että viha on väärin, hän ei halua katsoa sitä.
Se, että viha olisi jotenkin väärin on hyvin vahva uskomus. Viha ei ole väärin mutta vihan voimasta voi toimia väärin. Kun viha ei ole tervetullut edes tunteena niin se vaikuttaa piilosta. Muiden arvosteleminen ja tuomitsimenin oikeutetaan. Kaikki tuo kertoo kuitenkin epäsuorasta vahingollisesta vihasta. Vihan taakse jää piiloon myös muut epämieluisat tunteet; pelko, syyllisyys, katkeruus ja häpeä. Kun emme uskalla osoittaa valoa näihin omin tunteisiimme ne hallitsevat meitä piilosta. Kun varjo ja negatiiviset tunteemme saavat valoa, se valaisee koko yhteiskuntaa. Muutos lähtee yksittäisestä ihmisestä. Hän voi sytyttää ympärillään monta muutakin valoa tullessaan tietoiseksi itsestään. Oletko sinä valmis kohtaamaan sen mitä vihasi yrittää sinulta salakavalasti piilottaa?
Kun viha nousee niin voi kysyä: Mitä minä nyt pelkään?
Vihaansa tutustumalla voi myös oppia tutustumaan itseensä ja rakastamaan itseään täydemmin. Paras matka jolle itse olen lähtenyt on se jolla opettelin laskemaan vihan suojamuurit ja tutustumaan siihen mitä niiden takana oli. Löysin pelkoa ja tulemalla näyväksi pelkoineni tselleni opin olemaan itseäni kohtaan enemmän myötätuntoinen, vähemmän vihainen.
Viha on suojelijamme niin kauan kuin tarvitsemme sitä, mutta vihan kautta emme koskaan voi saavuttaa sitä mitä aidosti tavoittelemme: yhteyttä, oikeudenmukaisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Viha rakentaa aina muurit itsemme ja muiden väliin. Ja mikä pahinta, viha rakentaa ennen kaikkea muurit eri osien väliin itsessämme. Olemme silloin vieraite itsellemmekin jos emme uskalla nähdä itseämme rehellisesti, pelkoinemme.
Rakkaus ei erottele eri osia ja jos itse teemme niin olemme aina vajaita rakkaudessa. ”Jos en voi hyväksyä omaa tai muiden vihan takana olevaa pelkoa, peitän sen ja koen erillisyyttä.” Maailma jossa elämme on kuva itsestämme. Kohtaamalla rakkaudella itsemme muunnamme maailmaa. Myötätunto näyttää vihasta toisenlaisen puolen. Sellaisen puolen mitä emme ehkä tienneet sisimmässämme olevankaan.
Lähdin itse tutustumaan vihaani Jari Koposen myötävaikutuksella. Hän tarjoaa vihatyökursseja ryhmille sekä henkilökohtaista konsultaatiota. Jos olet valmis työstämään vihaasi mutta et tiedä mistä lähteä liikkeelle niin Jarin kanssa pääset varmasti asiassa eteenpäin. Vihatyö-sivut facebookissa.
Noora Brandt Photography sivut täällä.
0 kommenttia