Herään kukon kiekumiseen. Alaselkää särkee. Kuukautiset ovat olleet nyt kaksi kertaa erityisen kivuliaat. Mitä minulta on jäänyt huomaamatta?

Käännän kylkeä, mutta kipu pakottaa minut nousemaan. Paikallisten rytmien mukaan aamu on jo pitkällä. Minä vastassa tunnustelemassa uuden paikan tuoreutta, runsautta ja monipuolisuutta.

Illalla ajelimme heikosti hoidettua vuoren rinteillä mutkittelevaa tietä pitkin majapaikkaamme: laaksoon, jota reunustaa korkealle kohoavat Durmitorin huiput ja jonka alla voi hetken tuntea olevansa lähempänä taivasta kuin missään muualla. Öinen kuunsirppi valaisi matkamme ja perille päästyämme meidät vastaanotti tomera, tiukkanutturainen, hymyilevä vanha rouva. Englanti ei häneltä luonnistunut, mutta elekielen avulla päästiin asettumaan taloksi. Sanat; turhia, yhdentekeviä, tiellä, siltana vai muurina?

Olen huomannut, että reissatessa olen vapaampi, rennompi, joustavampi ja onnellisempi kuin arjen perusrutiineissa. Siitäkin huolimatta, että minun täytyy sietää hetkellistä epämukavuutta enemmän kuten vaihtuvia aikataulumuutoksia, epävarmuutta, vessahätää, kuumuutta ja näläntunnetta. Milloin mitäkin. Jokin osa minussa suorastaan nauttii itseni äärimmilleen viemisestä.

Kontrasti arkeeni on kuitenkin räikeä. Olen niin onnekkaassa asemassa, että saan rytmittää arkeani hyvin paljon itsestäni käsin. Rytmini on hidastunut ja syventynyt.

Siihen on tullut läsnäolevuutta enemmän. Rytmini lähtee yhä enemmän hermostosta ja jaksamisesta käsin kuin muiden vaatimasta kellon tuijottamisesta.

Olen toisinaan elänyt täysin ilman kelloa. Olen kutsunut tätä elämisen tapaa ajattomaksi elämiseksi. Olen elänyt luonnon-, kehon- ja vuorokausirytmin mukaan. Suorastaan rakastan sanaa rytmi!

Rytmissä on tauko, määrittelemätön. Ikään kuin ravitseva sisäänhengitys ja puhdistava uloshengitys. Rytmi nousee, laskee, kiihtyy, hidastuu.

Toinen rakastamani sana on syklisyys. Luonnon syklit. Naiseuden syklit. Niiden seuraaminen ja läpieläminen. Vaikka olemme ajautuneet länsimaisina ihmisinä syklisyydestä tasapaksuun ja maskuliinisuutta suosivaan suorittamisprotokollaan, voimme löytää tiemme takaisin omaan syklisyyteemme ja rytmisyyteemme. Emmehän me vaadi kasvavalta kasvilta, että ”no niin, alahan kasvaa”, vaan annamme sille kasvurauhan. Miksi emme salli sitä itselle ja toisille yhtälailla?

Olen huomannut, että syklisessä elämäntyylissä saan aikaiseksi yhtä paljon, jopa enemmänkin.

Teen tarvittavat toimet, mutta omassa tahdissani. Näin huolehdin samalla tauoista, levosta, palautumisesta ja siitä, että todella tunnen ja tiedän, mitä parhaillaan teen enkä toimi pelkästä automatisaatiosta käsin. On toki hetkiä ja tilanteita, kun joutuu automaatio-ohjaukselle. Väittäisin silti, että hyvin moneen asiaan voimme tuoda taukoja, hetken hengähdyksiä ja ”minipalautumisia”. Terve työ- ja opiskelukulttuuri ei ole sitä, että paahdetaan kahdeksan tuntia, jotta voidaan levätä.

Joka päivään tulisi mahtua levon paikkoja ja tekemistä: syklisyyttä.

Tämän tekstin myötä siirryn kesätauolle blogin kirjoittamisesta. Jatkan kuitenkin sanataiteen salojen parissa kesällä Instagramin puolella. Löydät minut Instagramissa nimellä: @sanapoluilla

Lempeää ja ravitsevaa kesää!

Rakkaudella Anna

Lue myös tekstini:

– Unelmointi on aktiivista toimijuutta – Kultainen Sulka