Traumasta vapaa elämä on mahdollista aidon kohtaamisen kautta

Mitä trauman kohtaaminen vaatii? Välillä tuntuu, että liikaa. Trauman kokenut ihminen kaipaa vierelleen turvapaikkaa, jossa vaikeat asiat voi kohdata. Tuollaista turvapaikkaa on  ammatti-ihmistenkään joukosta joskus vaikea löytää. Mitä vakavammasta traumasta on kyse, sen vaikeampi sitä on terapeutinkaan kohdata ilman projisointia. Aitoa läsnäoloa ei voi teeskennellä, sitä joko on tai ei ole. Trauman kohtaaminen vaatii  toisen tunteista vapaata, neutraalia tilaa.  

Yksinkertaistettuna trauman kohtaaminen vaatii läsnäoloa, turvallisen paikan ja tilan ja ymmärrystä. Kokemukseni mukaan trauman kohtaaminen ei kaipaa mielipiteitä, jatkuvaa neuvomista, sääliä ja holhoamista tai lääkitystä, – ainakaan minun kohdallani. Ihminen joka on kokenut trauman on kuin kuka tahansa, ainoana lastinaan huonot kokemuksensa. Ihminen pahimassa tapauksessa diagnosoidaan sairaaksi ja kyvyttömäksi. Trauma laitetaan kastiin ”mielenterveysongelmat.” Siellä se on niputettuna muiden psykologista ja henkistä ymmärrystä vaativien vaikeiden asioiden joukossa, joihin harvoilla tuntuu olevan keinoja olla avuksi.

Trauman on voinut aiheuttaa mm. seksuaalinen hyväksikäyttö, väkivalta, kuoleman vaaraan johtanut kokemus, hylkääminen tai kiusaaminen. Näistä mikään ei käytännön tasolla ole kovin pieni juttu. Usein kun ihminen  kertoo kokemastaan traumasta saa osakseen päivittelyä ja kauhistelua, jopa sääliä. Kaikki tuo on mielestäni aika pitkälti väärin kun jokainen trauman kohdannut toivoisi useimmiten vain aitoa kohtaamista ja nähdyksi tulemista kaikkine kauheine kokemuksineen. Noita kokemuksia on vain ihmisten joskus vaikea hyväksyä. Ammatti-ihmisetkin ovat vain ihmisiä ja heijastavat tilanteisiin helposti omat mielipiteensä, agendansa ja pelkonsa.

trauma

Trauman käsittelyssä voi  olla vaihe jolloin kaikenlainen huomio saa kokijansa tuntemaan olonsa hyväksi. Tuntuu hyvältä tulla nähdyksi ja kuulluksi, edes jotenkin. Sinnepäin on kuitenkin parempi kuin ei mitään. Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on perustarpeemme. Jos sitä ei ole saatavilla mieli kehittää jonkin suojan selviytyäkseen. Osa mielisairauksista ja riippuvuuksista voi olla myös suojia kipeän trauman päällä jos yhteys itseen ja muihin on katkennut.

Kun trauman kokenut ihminen alkaa kokea elämässään  niin paljon turvaa, että ylimääräinen huomio ei enää palkitse vaan hän kokee löytäneensä omat jalansijansa ja haluaisi alkaa käydä traumaa läpi aidosti, voi olla todella vaikeaa löytää kunnollista terapeuttia siihen tarkoitukseen. Moni ajautuu esimerkiksi osastohoitoon pelätessään voimien loppuvan normaalielämässä ja arjessa. Osastolle meneminen on hätähuuto johon ei suhtauduta välttämättä asianmukaisella vakavuudella. Osastolle menemisessä on se huono puoli, että usein siellä vain lääkitään mutta ei kohdata juurikaan itse asiaa.

Trauman työstäminen vaatii ihmiseltä itseltään valmiutta ja tuota valmiutta voi ammattitaitoinen ihminen pohjustaa olemalla luotettava ja asiantunteva. Pahinta mitä voi käydä on, että traumaansa käsittelemää lähtevä ihminen siirretään jatkuvasti hoitosuhtesta toiseen, silloin luottamusta ei pääse syntymään.

Trauman kokenut ihminen voi kokea olevansa viallinen ja vaillinainen, hän voi yrittää sopeutua vaikeista sisäistä ristiriidoista huolimatta normaaliin työelämään ja arkeen, koska ei koe olevan mitään muita vaihtoehtoja elää elämää. Kun sisäinen stressi painaa koko ajan päälle niin voi olla todella vaikea pitää palettia kasassa.

Miten traumanhoitoa voisi parantaa?

Trauman kokeneille pitäisi antaa ääni. Tuota ääntä pitäisi kuunnella. Traumaan liittyy usein niin paljon häpeää, että se valitettavasti vaientaa nämä arvokkaat äänet. Trauma ei ole koskaan kokijansa vika, mutta useimmiten se kääntyy häntä vastaan. Ihminen aletaan nähdä huonona ja viallisena traumansa vuoksi. Se on suuri tragedia. Suurimmalla osalla trauman kokeneista olisi annettavanaan suurta viisautta traumanhoitoon.

Välttämättä se minkä katsotaan kirjoissa ja kouluissa olevan hyväksi ei käytännössä menekään niin. Vain ihminen itse voi tietää mitä hän todella kaipaa. Itse olen kaivannut traumani hoidossa läsnäoloa. Se on ollut kaikkein parantavinta, ja oikeastaan ainoa parantava asia. Kun olen tullut hyväksytyksi ja kohdatuksi olen päässyt eteenpäin välillä järjettömän ristiriitaisessa mielenmaisemassa ja tunnemaastossa,  hermostollisen reagoimisen ja oman historiani vaikuttaneen psyykeeni kanssa.

Mikään terapiasuuntaus tai oppi ei päde kaikkiin tapauksiin mutta läsnäolo pätee. Jos löytää vierelleen ihmisen joka osaa olla läsnä se on kultakaivos sisäisen turvallisuuden rakentamiselle. Pikkuhiljaa tuollaisen ihmisen myötävaikutuksella myös trauman kokenut ihminen pystyy rakentamaan pala kerrallaan omaa sisäistä turvallisuuden tunnetta. Kun turvallisuuden tunne on tarpeeksi vakaa ja vahva, niin silloin ihminen pystyy käymään läpi traumatisoineet kokemuksensa läpi pala palalta jolloin trauma pikkuhiljaa lakkaa hallitsemasta.

Kun traumaa lähdetään käsittelemään on todella kipeää palata menneisyyteen ja muistoihin, on tuskallista kohdata kaikki tunnekehoon jääneet muistot ja vapautua niistä. Kun on niin pitkällä asian käsittelyssä voi tuntea jo puoliksi olevansa voiton puolella. Silloin alkaa nähdä elämän uusin silmin, ilman trauman sumentamia laseja.

Trauman käsittely voi olla pitkä prosessi mutta se voi olla myös lyhyempi kuin osaisi uskoakaan. Oikeiden ihmisten ja työkalujen avulla trauman ei tarvitse pilata loppuelämää vaan siitä voi aidosti päästä vapaaksi.

Millaista hoitoa sinä olet saanut traumasi käsittelyyn vai oletko kokenut jääväsi vaille oikeanlaista kohtaamista ja tukea kokemuksiesi ja haasteidesi kanssa? 

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *