Mitä validointi tarkoittaa? 

Lyhyesti sanottuna validointi on sitä, että hyväksymme, vastaanotamme ja ymmärrämme toisen kokemuksen sellaisena kuin se on. ”Kokemus” -sana voi sisältää monia eri asioita, mutta viittaan tässä kirjoituksessani kokemukseen sanana, joka sisältää tunteet, ajatukset, havainnot, muistot, näkökulmat, arvot ja uskomukset. Tunteiden validoinnissa, joka on yksi tärkeä osa validointia, tehdään näkyväksi sitä, että toisen tunteet ovat aitoja ja loogisia toisen näkökulmasta. Validointi luo turvaa ja lisää luottamusta ihmissuhteissa ja sen myötä voimme tuntea itsemme hyväksytyksi ja ymmärretyksi. 

Validointi ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kokisimme välttämättä itse samoin tai, että hyväksyisimme aina toisen käyttäytymisen.

Esimerkkitilanne:

Ystävä kertoo, että hän on erittäin stressaantunut työpaikkaan liittyvistä asioista ja pelkäävänsä, ettei hän selviä tilanteesta. 

Validoiva vastaus: ”Ymmärrän. Tuo tilanne voi olla todella kuormittava ja tuo mitä kerroit kuulostaa todella haastavalta. On ihan normaalia tuntea stressiä tällaisessa tilanteessa ja pelätä, ettei selviä tilanteesta.”

Tässä vastauksessa osoitetaan ymmärrystä ja myötätuntoa ystävän tuntemuksia kohtaan, mikä validoi hänen tunteensa.

Vastaus ilman validointia: ”Ei kannata stressata, kyllä se siitä hoituu. Kaikkihan me ollaan joskus stressaantuneita.”

Tässä vastauksessa vähätellään ystävän tunteita ja kokemusta, eikä osoiteta ymmärrystä, mikä voi saada ystävän tuntemaan, että hänen tunteitaan ei oteta vakavasti.

Validointi vaatii yhteyttä itseen ja omiin tunteisiin

Voidaksemme validoida toista meidän täytyy kyetä erottamaan toisen kokemus omasta kokemuksestamme. Jos emme kykene tähän, saatamme triggeröityä toisen ilmaisemasta tunteesta, ajatuksesta tai muusta kokemuksesta ja projisoida sen herättämät omat tunteemme tilanteeseen. Siksi validointi onkin usein haastavaa. Se vaatiikin ensin sen, että olemme riittävässä yhteydessä itseemme ja esimerkiksi omiin tunteisiimme. Näin voimme erottaa oman tunteen toisen tunteesta.

Jotta voisimme muodostaa terveen ja erillisen minäkokemuksen, meidän täytyy lapsuudesssa saada kokea, että aikuiset peilaavat tunteitamme ja kokemuksiamme siten, että ne vastaavat meidän omaa kokemustamme. Tämä peilaaminen sisältää myös validoinnin. Jos emme saa kokea tätä tervettä peilausta, meillä voi olla vaikeuksia aikuisenakin erottaa oma ja toisen kokemus. Valitettavaa on, että kulttuurissamme aikuisillakaan ei ole taitoa kohdata lasta tunnetasolla ja validoida hänen kokemustaan, saati peilata sitä takaisin. Aikuisilla itselläänkin saattaa olla heikko yhteys itseen ja tunteisiinsa. Tällöin kasvatettavan lapsenkin tunteiden peilaaminen ja validointi jää vajaaksi tai olemattomaksi. 

Usein vasta sitten, kun kykenemme tunnistamaan ja myös kannattelemaan omaa kokemusta, kykenemme tunnistamaan ja kannattelemaan myös toisen kokemuksen. Tätä kannattelua validointi pohjimmiltaan on. Tällöin kykenemme olemaan läsnä toisen kanssa ilman, että reagoimme tilanteessa tunneimpulssien voimasta. 

Kirjailija ja terapeutti Tommy Hellsten kirjoittaa:

”Mistä tunnistaa ihmisen, joka on oikeasti läsnä?
Ennen kaikkea siitä, että hänen lähellään on hyvä olla.
On kuin hänen persoonansa ympärillä olisi psyykkinen huone,
johon saa asettua kaikessa rauhassa.
Tässä huoneessa kaikki on hiljaista ja kiireetöntä.
Tässä huoneessa sanat ovat hitaita ja niitä on vähän.
Ei siellä kukaan neuvo, anna ohjeita tai pyri kuumeisesti
löytämään ratkaisua ongelmiin.
Siellä luotetaan siihen, että ratkaisut tulevat kuin itsestään,
kunhan vain joku on läsnä.
Oikea läsnäolo on syvää kuuntelua, jossa toinen tulee
kohdatuksi siinä tilanteessa, missä hän on,
sellaisena kuin hän on.” 

Validoinnissa on tärkeää erottaa kokemus ja käyttäytyminen

Validoinnissa on erityisen tärkeää erottaa kokemus ja käyttäytyminen. Erityisesti lasten kohdalla huomaa sen, että aikuisten on vaikeaa validoida lasta tunnetilanteissa. Aikuiselle saattaa tulla pelko siitä, että lapsi luulee, että jos hyväksymme tunteen, hyväksymme myös käytöksen. Jos lapsi vaikka ilmaisee kiukkua, saatamme pelätä lapsen luulevan, että hyväksymme myös vaikkapa tavaroiden rikkomisen kiukun voimasta. Tämän pelon ja luulon vuoksi usein ohitamme tunteen validoinnin ja yritämme jollain tapaa ratkaista tilannetta. Tällöin lapsen tunne jää validoimatta ja tunnetilanne usein pitkittyy. Tätä tapahtuu myös aikuisten kesken, mutta lasten kanssa sen huomaa selkeimmin. 

Itse en osannut aiemmin juurikaan validoida. Enimmäkseen tapanani oli yrittää neuvoa toista eli jollain tapaa ratkaista toisen tunteet ja kokemuksen pois. En pystynyt olemaan läsnä omille tunteilleni, saati toisten. Tämä tapani yrittää ratkaista toisen kokemusta ilman validointia, johti monenlaisiin ongelmiin, kuten ihmissuhteiden etääntymiseen tai jopa niiden katkeamiseen. Aloin kuitenkin oivaltaa kivuliaiden kokemusta kautta validoinnin tärkeyden ja aloin harjoitella sitä tietoisesti.  Nykyisin koenkin, että aina kun joku läheinen avautuu minulle kipeistä tunteista ja kokemuksista, pyrin ensin validoimaan tuon kokemuksen. Usein pelkkä validointi ikäänkuin ratkaisee tilanteen ja vaikeakin tunnekokemus raukeaa. 

Validointi on erityisen vaikeaa voimakkaissa tunnetilanteissa ja yleensä myös silloin, jos toisen kokemus on hyvin päinvastainen kuin oma kokemuksemme. Siksi sen taitoa onkin hyödyllistä harjoitella jo ennalta, jotta voi toimia rakentavammin myös näissä hetkissä. On kuitenkin hyvä muistaa, että emme tässäkään yllä koskaan täydellisyyteen, emmekä aina onnistu validoimaan. Olen itse ollut onnekas ja saanut harjoitella jakamista ja validointia muutaman ystäväni kanssa turvallisessa yhteydessä.

Suosittelenkin tällaisia tietoisen jakamisen ja validoinnin harjoittelemisen hetkiä kaikille ystävyksille. Se syventää ja rikastuttaa ystävyyttä.

Validointi on yksi rakkauden muoto

Jotkut saattavat kokea validoinnin olevan vain terapeuttien tai muiden kohtaamisalan ammattilaisten tehtävä. Itse koen sen olevan tärkeää kaikissa läheisissä ihmissuhteissa. Se on edellytys myös tunnetason turvan syntymiselle. Kaipaamme kaikki tunnetason yhteyttä toisiin, vaikka emme aina olekaan yhteydessä tuohon tarvitsevaan osaan itsessämme. Yhteyden tarve sisältää tarpeen tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään. Tunteiden ja oman haavoittuvuuden ilmaiseminen voi tuntua heikkoudelta ja heikkoutta me usein pelkäämme.

Useimmilla meistä on emotionaalisen turvattomuuden kokemuksia. Emme ole tulleet riittävästi kohdatuksi ja hyväksytyksi tunteidemme ja kokemustemme kanssa. Voimme aikuisissa ihmissuhteissa tietenkin osaltaan eheyttää näitä turvattomuuden kohtia. Joskus voi olla kuitenkin niin, että tarvitsemme myös terapeuttista kohtaamista ja terapeuttista validointia. Etenkin silloin, jos meillä on paljon sisäistä turvattomuutta ja vaikeaa luottaa muihin. Jotta voimme ottaa vastaan validointia, meidän täytyy ensin avautua toiselle ihmiselle. Ellemme ilmaise itseämme ja kokemustamme, emme voi myöskään saada kokea validointia ja sen vaikutuksia.  Validointia voisikin ajatella yhdeksi rakkauden muodoksi. Niin syvästi se meissä usein tuntuu.

Toivoisin tämän taidon lisääntyvän myös esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla sekä kasvatusalalla. Tällä hetkellä se näyttää olevan vielä aika harvinainen taito, mutta onneksi voimme jokainen sitä harjoitella. Voimme toimia myös itse esimerkkinä ja luoda näin kokemuksia siitä, miltä validoiva kohtaaminen tuntuu. Uskon tämä taidon lisääntymisen tuovan vielä paljon hyvää maailmaan.