Yksi ihmiselämän ja tietoisen mielen mukana tulevista erikoisimmista ilmiöistä on mielestäni se, että useimpien mielestä asioiden olisi kuulunut mennä jotenkin toisin kuin ne ovat menneet. Menneisyys tapahtui nykyhetken näkökulmasta ”väärin.” Useimpien mielestä asioiden pitäisi myös tässä kuluvassa hetkessä olla jotenkin toisin kuin ne juuri nyt on. Sää on väärä, vanhempamme ovat vääränlaisia, ihmiset käyttäytyvät toisin kuin haluaisimme, yhteiskunnan pitäisi toimia toisella tavalla, ihmisen itsensä pitäisi olla jotenkin toisenlainen… Tuo asenne on inhmillinen ja hyvin ymmärrettävä. Olen itsekin sortunut siihen monet kerrat. Mutta siinä on se huono puoli, että se tulee elämämme ja itsemme väliin. Elämä menee ohi kun kaikki on aina ”väärin.” Se estää myös muutoksen tekemisen tässä hetkessä.

Tätä samaa erikosikykyämme kieltää tämän hetken neutraali luonne me heijastamme eläimiin vain saduissa. Ruma ankanpoikanen oli mielestään ensin ruma ja vasta myöhemmin tajusi oman arvonsa… Eläimet tuskin oikeasti katsovat peiliin ja miettivät kunpa olisin joku muu. No en tietenkään voi mennä takuuseen tästä…

Mutta oman kokemukseni mukaan luonto on neutraali. Aikaa ei käytetä säätilan tai ravintopuolen vähyyden kiroamiseen vaan eletään vallitsevissa olosuhteissa ja tehdään paras niissä oloissa. Se, että ihmisellä on kyky tiedostaa menneisyys on puolellamme silloin kun olosuhteita pyritään parantamaan tässä hetkessä tai jopa ennakoiden. Menneisyyden syyttäminen on malli joka kääntyy pitkään jatkuessaan vain itseämme vastaan.

Asioiden hyväksyminen ei tarkoita sitä, että ne olisivat olleet tapahtuma hetkellä oikein. Jos lapsuudessamme on tapahtunut vahingollisia asioita, ne ovat olleet vääriä tekoja tapahtuessaan. Mutta noita tekoja me emme saa tekemättömiksi. Lunastamme voimamme muuttaa tätä hetkeä vain hyväksymällä jo tapahtuneet.

Ihmisillä on mieletön sopeutumiskyky ja vaikeiden asioiden jälkeen me saatamme löytää itsestämme voimia joita emme tienneet olevan olemassa. Se tapahtuu kun päästämme irti omasta illuusiosta siitä, miten asioiden olisi pitänyt mennä ja ymmärrämme, että ainoa asia mitä voimme muuttaa on tämä hetki.

Menneessä kiinni oleminen estää elämää tässä hetkessä. Asiat muuttuvat vain hyväksymällä asiat nykyhetkessä juuri sellaisina kuin ne on. Suomenkielessä hyväksyminen voi olla kuitenkin harhaanjohtava sana koska meidän ei silti tarvitse olla samaa mieltä siitä, että asiat olisivat oikein. Me olisimme ansainneet hyvän lapsuuden ja me ansaitsemme kannustavamman ja heikmpiosaista tukevan yhteiskunnan… Mutta emme saavuta näitä asioita kieltämällä itseltämme onnellista elämää tässä hetkessä takertumalla niihin asioihin jotka olivat joskus pielessä. Sillä tavalla toistamme vain menneen kipuja ja pitkitämme niiden kestoa. Sillä tavalla menetämme voimamme muuttaa asioita nykyhetkestä. Että tulemme sinuiksi menneen kanssa vaatii kyllä töitä ja asioiden läpikäymistä, mutta se on mahdollista.

Mitä vähemmän tarvitsee paeta mennyttä
sen enemmän on voimaa tässä hetkessä.

Teen joka päivä kiitollisuusmeditaation. Siinä kehotetaan menemään menneessä johonkin tilanteeseen josta olemme kiitollisia. Menen melkein aina poikani syntymän hetkeen. Tai perhehuoneeseen jossa olimme poikamme kanssa ensimmäiset 3 päivää yhdessä lapseni isän kanssa. Mutta yhtenä kertana kun tein meditaatiota menin ihan itsestään ja täysin intuitiolla siihen hetkeen jossa isäni yritti viedä minulta hengen perhesurman yrityksessä. Tunsin todella syvää kiitollisuutta meditaation aikana tuosta hetkestä. Samalla mietin, että onkohan tämä vähän hullua. Olla kiitolinen elämäni järkyttävimmästä tapahtumasta. Elin tapahtuneen mielessäni kuitenkin läpi kiitollisuuden näkökulmasta ja siitä tuli minulle todella hyvä olo.

Kymmenen vuotta sitten kävin regressioterapiassa ja silloin terapeutti kehotti minua katsomaan tapahtumapaikkaa uusin silmin. Silloin näin ensimmäistä kertaa mitä hyvää tilanteessa oli ollut. Näkökulmani muttui täysin tilanteeseen joka oli ennen pelkästään huono. Tuossa tilanteessa oli myös paljon hyvää. Kaikki muut ihmiset halusivat auttaa minua. Paikalla oli vain yksi ihminen joka teki minulle vahinkoa.

Surulle on oma aikansa. Ja kaikki tunteet vie oman aikansa eikä kukaan toinen voi tulla kertomaan milloin on aika päästää irti. Vain me itse tiedämme sen. Enkä minä ole mikään sanomaan, että toisten pitäisi tuntea kiitollisuutta elämänsä suurimmista tragedioista tai trauman aiheuttajista, mutta on olemassa monenlaisia näkökulmia. Ja se minkä näemme automaattisesti huonona asiana menneessä voi ollakin syy miksi meillä on elämässämme juuri nyt se hyvä mitä meillä on.

Kun itkin ystävälleni eräänä päivänä, että olisin varmasti erilainen ihminen jos minulle ei olisi käynyt mitä on käynyt niin hän sanoi: ”Onneksi et ole.” Tuon kuuleminen tuntui todella hyvältä ja vapauttavalta. Menneessäni ei ole mitään vikaa. Minun ei tarvitse kantaa harteillani mahdotonta tehtävää: menneen muuttamista. Se veisi pelkästään voimia, ei antaisi yhtään mitään. Tässä hetkessä voin vapauttaa voimani muuhun. Nykyhetkeen. Kaikki mitä menneessä tapahtui meni elämässäni juuri niin kuin pitikin.

Tässä hetkessä voimme muuttaa vain asennetta ja näkökulmaa. Menneisyyden tapahtumat ovat ja pysyvät. Jos taistelen niitä vastaan, taistelen itseäni ja todellisia olotilojani vastaan. Suru ja kaikki tunteet vapautuvat myötävirtaan.

Asiat eivät muutu valittamalla tai syyttelemällä. Asiat muuttuvat etsimällä toimivia ratkaisuja.

Maailma on täynnä erilaisia menetelmiä ja ihmisiä joilla voimme auttaa itseämme vapautumaan menneen painolastista. On olemassa paljon apua siihen miten voimme puhdistaa tunnekehoa ja vapauttaa kokemuksia tunnekehosta niin ettei mennyt toista itseään lopun elämäämme. Joskus kun en ole tiennyt mistä saisin apua tai mihin suuntaan edetä toimivin ratkaisu suurimmissa epätoivon hetkissä on ollut vain se, että rukoilen apua. Olenkin aina saanut apua lopulta. En ehkä niin nopeasti kuin olisin halunnut, enkä juuri koskaan siinä muodossa kuin osasin toivoa tai odottaa vaan aivan jollakin toisella tavalla.

Toisinaan asiat ovat menneet rukoilemisen jälkeen hetkellisesti jopa huonompaan suuntaan, mutta luottamuksessa siitä, että tämänkin kautta minua ohjataan parempaan elämään asiat ovat avautuneet. Joskus apu on tullut sitä kautta, että minut on ohjattu sellaisen auttajan luo joka itseasiassa on tehnyt enemmän vahinkoa. Sillä tavalla olen tunnistanut mitä todella tarvitsen.

Paranemisprosessi vie ensin kohtaamaan kaikki suurimmat kivut. Ne kivut joita olemme siihen asti koittaneet erilaisin strategioin vältellä. Useimmiten jätämme leikin kesken jos asiat eivät mene oman mielemme mukaan. ”Tiedämme paremmin.” Ja juuri tuo asenne tulee paranemisenkin tielle. Kohtaamattomat kivut ovat meissä. Vain läpi elämällä pääsemme niistä. Vain kohtaamalla sen minkä on hyvä muuttua, me muutumme.

Minun on tarvinnut harjoitella paljon luottamusta ja hyväksyntää matkalla. Jos maailmankuva perustuu vain pienen mielen käsityskyvylle,  paljon jää kokematta. Pieni mielemme ei voi mitenkään käsittää tätä kompleksista ja monimuotoista maailmankaikkeutta ja sen erilaisia ilmiöitä. Mieli on hyvä työkalu kun se on itsemme puolella, mutta se voi itseasiassa tehdä paljon vahinkoa elämässämme jos annamme sen temmeltää miten sattuu. Minun on tarvinnut opetella käyttämään omaa mieltäni aidon hyvinvoinnin tukena. Se toimi ennen itseäni vastaan jopa hyvin itsetuhoisella tavalla. Siinä on ollut paljon kouluttamista.

Voimme oppia käyttämäään omaa mieltämme itsemme ja tämän maailman hyväksi harjoittelemalla tietoisuustaitoja. Harjoittamalla erottelukykyä siinä, ettemme ole yhtä ja samaa kuin omat tunteet, ajatukset ja mielemme opimme ymmärtämään suuremman potentiaalimme. Omat tunteemme, ajatuksemme ja mielemme luo elämäämme. Millaisia tarpeita sinulla on? Onko menneisyytesi kokemukset edelleen sinua vastaan niin, että eristät itsesi omista syvimmistä tarpeistasi? Vai oletko onnistunut luomaan tästä hetkestä, tämän hetkisestä neutraalista tilasta käsin elämääsi onnellisuutta, lempeyttä ja merkityksellisyyttä täynnä olevan elämän? Tämän hetkisestä tilasta käsin voit päätellä vastustatko menneisyyttäsi vai oletko tehnyt siitä liittolaisesi ja kasvun katalyytin.

Itse koen olevani täydessä vastuussa elämästäni. Minulla ei ole enää aikaa tuhlattavaksi siihen, että syyttelisin jotakuta toista elämästäni. Olen kyllä tehnyt sitä paljon ja nykyään ymmärrän, että tein niin koska pelkäsin. Pelkäsin ottaa vastuun elämästäni ja oman voiman käyttööni.

Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa asioita ja todennäköisesti asiat lähtevät muuttumaan melko nopeaan kun päätät astua linjaan omien todellisten tarpeidesi kanssa. Kun alat nähdä mitä todella tarvitset tässä hetkessä ja toimia sen mukaan elämäsi tulee muuttumaan. Jos taas odotat, että menneisyytesi pitäisi olla erilainen tai toisten ihmisten pitäisi olla erilaisia niin tulet valitettavasti olemaan niin kauan mielesi  vankilassa.

Maailma muuttuu yksi ihminen kerrallaan, yksi herääminen kerrallaan. Muutostyö on sisäistä hyväksynnän työtä joka tuo linjaan tämän hetken kanssa. Kun suuntaamme katseen siitä mitä menneisyydessä olisi pitänyt olla tähän hetkeen jossa meillä on mahdollisuudet muutokseen ja alamme itse antaa mahdollisuuksia niihin asioihin mitä kaipaamme niin maailma alkaa näyttää hyvin erilaiselta paikalta. Vaikka menneisyydessäsi tapahtui sinulle vahingollisia asioita, tulevaisuutesi voi olla toisenlainen.

Lue myös artikkelini:
Herkkä tunnistaa toisten tarpeet, mutta entä omansa?
Unelmaelämä syntyy siitä, että tunnistaa syvimmät arvonsa ja sanoo niille tarpeeksi monta kertaa KYLLÄ
Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolestapuhuja Teemu Syrjälä: Ihmissuhteet ovat syviä peilejä itseemme
Myönteinen EI ja muita myönteisiä keinoja kasvatukseen
Kenen häpeää kannat?