Sen läsnäolon voi tuntea hyvin vahvasti. Se nousee syvältä sisältäsi, lähes minuutesi perusteista se nousee. Se nostaa vahvan sitkeästi päätään ja huutaa armottomalla äänellä: häpeä, kutistu, vaikene, ei riitä, pakko jaksaa, pakko kestää!

Lupaa pyytämättä se tuomitsee ja mitätöi kaiken mitä teet, tuo ankara ääni sisälläsi. Eikä tässä vielä kaikki! Ajan kanssa, pikkuhiljaa, myyräntyötä tehden se syö lähes kaiken energiasi ja tätä kautta lamaa arjen toimintakykyäsi murentaen näin elämänlaatua ja tervettä hallinnan tunnetta elämässäsi. Sen vaikutusvalta on suorastaan pelottavaa.

Mitätöivän ja ankaran äänen luonteesta

Sille ei kelpaa mikään, mitä saat aikaiseksi. Kaikesta löytyy parannettavaa ja se suorastaan rakastaa loputonta hiomista ja pilkkujen viilaamista oli kyse mistä tahansa toiminnasta, sillä tiedätkö, sen mielestä kaiken pitää olla vähäintäinkin täydellistä, mieluiten ylitäydellistä.

Mutta, yhtä kaikki, sen kasvot ovat peruslukemilla, kun se loogisen raato- ja inhorealistisesti selittää ja perustelee sinulle, miksi olit taas typerä, naiivi, huono, laiska, ruma, liikaa sitä tai liian vähän tätä, nujertavien adjektiivien lista on loputon. Sen ojentaessa sinua, se luulee olevan kovinkin tärkeässä roolissa juuri sinua opettaessaan.

Se ei juurikaan jakele armoa, kun sinusta on kyse. Pahinta sen kanssa kamppaillessa on sen tekemä pilkka, jota se toisinaan myös harrastaa ja jolla se ikään kuin kruunaa omat höpöttelynsä. Pilkan luonteesta saisi oman luonnekuvauksen tehtyä, sillä pilkka kamppailee tuhoavan voimansa kanssa täysin omassa luokassaan.

Ankaran äänen alkuperäinen tehtävä

Se, mihin ankaraa sisäistä puhetta kukin tarvitsee on yksilöllistä, aivan kuten sen syntymiseen johtavat reititkin. Tästä syystä kaikille toimivia näkökulmia, teorioita ja ohjeita on mahdotonta antaa. Itse olen saanut oman ankaran sisäisen ääneni lähestymiseen vahvasti vaikutteita Maria Nordinin Eroon oireista -kirjasta, jossa hänen lempeä lähestymistapa oman mielen ja kehon haasteisiin on tehnyt minuun suuren vaikutuksen.

Omalla kohdallani oleellisinta oli ymmärtää, että alun perin vaativan ja ankaran sisäisen äänen syntymisen tarkoitus ei ole ollut rikkoa minua vaan päinvastoin. Sen ensisijainen tarkoitus oli suojella ja auttaa minua olemaan sellainen, että selviäisin äärimmäisen vaativassa, ankarassa ja arvaamattomassa kasvuympäristössäni. Olin pitkään tietämätön, että näin tehdessäni yritin vain lunastaa hyväksyntää tavoilla, jotka eivät koskaan riittäneet siinä ympäristössä missä elin.

Lopulta tämä ei riittänyt edes minullekaan, ja mitä ilmeisemmin olen sittemmin heijastanut oman aikani tätä eteenpäin, omassa kodissani, elämäni tärkeimpiin ihmisiin.

On yksilöllistä, kuinka paljon tässä kohtaa on aidosti tarpeellista analysoida syntyjä syviä. Oman nykyisen käsitykseni mukaan loppupelissä kaikkein oleellisinta taitaa olla se, että löydämme arkeemme juuri ne työkalut, jotka oikeasti tukevat meidän tämän hetken toimintakykyä. Tällöin vapautuu myös energiaa, jota voi kanavoida sinne minne itsellä on halua ja tarvetta.

Hyväksyvä haltuunotto

Minun kohdallani ankaruuden haltuunotto lähti problematiikan tiedostamisesta, uupumisesta sen kaikkialle ulottuvan voiman edessä sekä tietoisuus sen syntyyn vaikuttavista tekijöistä.

Oleellista oli myös tunnistaa, etten voi ikään kuin taistelemalla voittaa sitä ja huomata ne tilanteet, joissa se nostaa päätään ja alkaa nakertaa ja lamata minua siten, että tekemisiini syntyy jopa pahoja jumitustilanteita, joiden tuloksena syntyy paljon keskeneräisiä asioita. Asioita, jotka odottavat sitä yhtä ja oikeaa täydellistä hetkeä päästä toiseen asentoon.

Kun tunnistaa oman ankaran äänen nostavan päätään, voi tämän havainnoida lempeästi, ehkä jopa kiittääkin sen ”erinomaisuudesta”, mutta heti tämän jälkeen voi miettiä, mikä olisi oikeasti tänä päivänä inhimillisempi lähestymistapa, asenne ja tavoite kulloinkin meneillään olevaan tekemiseen.

Myös omia opittuja tulkintoja kannattaa tarkastella, sillä muuttamalla niitä inhimillisempään ja suvaitsevampaan suuntaan, saadaan usein paljon hyvää aikaiseksi.

Hyvä olisi myös tiedostaa, peittääkö omilla perfektionistisilla piirteillään edelleen jotakin itsessään. Ehkä itselle sietämätöntä epävarmuutta, häpeää, vajavuutta tai pelkoa siitä ettei kelpaa tavallisena keskeneräisenä yksilönä kenellekään.

Kun rajat ja vastuu ovat itsellä, alkaa toipuminen

Oli itseen kohdistuvan ankaruuden juuret missä hyvänsä, olemme jokainen itse itsellemme tänä päivänä vastuussa siitä, mitä näillä elämää rajoittavilla varjopuolillamme teemme. Annammeko niiden mellastaa itsessämme vai pyrimmekö saamaan ne ymmärryksen ja lempeän ohjauksen avulla uudelleen ohjelmoiduiksi. Emme ehkä saa niitä kokonaan hiljenemään, mutta ainakin positiiviseen hallintaan, oman ohjauksen alle ne on mahdollista saada.

Ja usko pois, kun aikaa on kulunut, on ihana huomata, että vihdoinkin osaa tunnistaa ajoissa ne hetket, jolloin ankara ja mitätöivä sisäinen puhe aloittaa liikehdinnän ja että vihdoinkin osaa ja uskaltaa laittaa sille hellän napakasti rajat ymmärtäen että hei, tänään minun ei ole pakko mennä sen pohjattomien vaatimusten mukaan ja että kyllin hyvä riittää.

Lopuksi haluan muistuttaa, että tämän alueen työskentely itsen kanssa ei läheskään aina mene täysin putkeen, mutta ajan kanssa, pikkuhiljaa edeten on mahdollista saada näitäkin itsen osia positiiviseen hallintaan ja näin luotua elämää, jota on hieman kevyempi tänään kulkea. 

Jälkimiete:

Oletko huomannut, että sellaisen hetken odottelu, jolloin pystyisi tekemään jotakin täydellisesti johtaa usein siihen, ettei tee mitään ja lopulta kaikki alkaa olemaan vähän rempallaan ja kesken, toisin sanoen kaukana edes kyllin hyvästä tilanteesta.

———————————————————

Kirjallisuutta: Maria Nordin, 2020. Eroon oireista, Viisas Elämä.

Blogitekstisuositukset:

Anette Ahlqvist, Sisäinen puhe ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä 2024

Rebe Katko, Tyrmäätkö itse itseäsi? Näin opin huijaamaan sisäistä kriitikkoa 2024

Valmennukset: Itselleni käänteentekevä valmennus sisäisen äänen muuttamiseen oli Harri Gustafsbergin Stressi ja resilienssi -verkkovalmennus, jonka avulla ymmärsin syvästi tulkintojen ja asenteiden merkityksen omaan voimaani ja jaksamiseeni ja tätä kautta terveyteeni.

Kuvat: Pixabay