Joulu tuli ja meni ja se vietettiin jälleen perhepiirissä. Menimme jouluaattona mieheni kanssa äitini luo syömään jouluruokia ja viettämään muutenkin aikaa. Siskoni perheineen ei tänä vuonna päässyt sairastumisten takia, joten avasimme lahjat etänä Teamsin välityksellä. 

Jouluun mahtui monenlaista tunnetta ja tunnelmaa: Toisaalta kiitollisuutta siitä, että ympärillä on yhä läheisiä ihmisiä ja toisaalta surua siitä, että elämä on mennyt niin kuin se on mennyt. Joulu perhejuhlana kun korostaa oman perheen puutetta ja monia muitakin asioita, jotka syystä tai toisesta eivät ole olleet itselleni tässä elämässä mahdollisia saavuttaa.

Olen yrittänyt parhaani mukaan olla itselleni armollinen tämän joulun ja vuoden 2024 päättyessä. Tästä huolimatta joulu on tuntunut tänä vuonna henkisesti hyvin raskaalta. Olen kokenut nahoissani sen valitettavan tosiasian, että omassa elämässään pettyneelle ihmiselle joulu ei ole pelkästään valon ja toivon juhla. Se muistuttaa osaltaan myös hyvin kirpaisevalla tavalla niistä asioista ja unelmista, jotka kaikesta haluamisesta huolimatta eivät koskaan käyneet toteen.

Joskus kaikesta haluamisesta ja yrittämisestä huolimatta omasta elämästä jää käteen vain tuhoutuneet unelmat ja tietynlainen tyhjyys käsien ympärillä. Joulu onkin myös heikkojen ja elämässään perustavasti epäonnistuneiden ihmisten juhla. Siinä juhlitaan Jumalaa, joka kerran syntyi tähän maailmaan pieneksi ja haavoittuvaiseksi ihmislapseksi.

Mekin olemme lopulta ihmisinä hyvin pieniä, haavoittuvaisia ja tarvitseviakin aivan loppuun asti. Meillä on siten oikeus ja lupa kokea vaikeita tunteita, kuten henkistä kipua ja puutetta, aivan samalla tavoin kuin myönteisiä tunteita, kuten iloa ja onnea.

Julkaisin joulun alla omalle Youtubekanavalleni oman versioni alun perin Linkin Parkin julkaisemasta kappaleesta ”My December”:

Siinä kuvataan mielestäni hyvin yksinkertaisella mutta myös syvällisellä ja kauniilla tavalla jouluun ja talviaikaan liittyvää kaipauksen tunnetta:

”This is my December
This is my time of the year
This is my December
This is all so clear

Give it all away
Just to have somewhere to go to
Give it all away
To have someone to come home to”

Tämän kappaleen sanojen ja seuraavan runon myötä toivotan sekä itselleni että kaikille muillekin tänä jouluna aivan perustavaa kaipausta tunteville ihmisille mahdollisimman lempeää ja armollista joulun aikaa:

Jouluaatto 
Enkä jaksaisi olla olemassa 
Joulu kun muistuttaa minua 
Kaikesta siitä mikä ei ole 
Minulle mahdollista 
Elämässä ja olemisessa yleensä

Merkitysten luominen 
Ei ole mahdollista jos ei 
Siedä mitään vastuuta tai painetta
Mielekäs elämä 
Ei ole mahdollista kun ei 
Siedä mitään vastuuta tai painetta

Enkä minä meinaa enää
Sietää yhtään mitään
Hermoni ovat nimittäin olleet 
Jo pitkään aivan riekaleina 
Eivätkä taida enää ikinä
Palautua takaisin ennalleen 

Elän siis ja olen 
Mutten kuitenkaan todella
Vedän vain säästöliekillä 
Tämän katkeran elämäni
Loppuun asti 
Ja kuolinvuoteellani tulen
Itkemään ja katumaan
Elämättömäksi jäänyttä elämääni

Mutta voimani eivät vain riitä 
Elämään sellaista elämää
Jota todella haluaisin
Niinpä suren ja kadun jo nyt
Kaikkea sitä mitä olen 
Elämässäni tehnyt 
Ja jättänyt tekemättä 

Riittääkö joulun armo minullekin?
Ihmiselle joka on elämässään
Aivan perusteellisesti tyrinyt
Ja vajaaksi jäänyt
Pohjamudissa kieriskellyt
Mielensä murtanut
Sydämensäkin särkenyt?
Mistä voisin löytää kaipaamaani 
Toivoa ja valoa niihin hetkiin 
Jotka pimeys on jo ajat sitten 
Asuttanut omakseen?

Toivon joulun ihmeen 
Kaikesta huolimatta tavoittavan 
Myös minut pimeydessäni
Että joulun armossa ja valossa
Olisi tarpeeksi lunastamaan
Minunkin vajavuuteni ja heikkouteni
Sen jatkuvien epäonnistumisten sarjan
Jota elämäksikin kutsutaan 

Sillä mitään muuta ei jää
Tästä joulusta tai elämästä 
Lopulta jäljelle kuin 
Hyvin hauras värisevä toivo
Ja viimeinen syvä henkäys
Ennen ajan loppumista