Kiltistä tytöstä aikuiseksi naiseksi

01.03.2024 | Itsetuntemus | 0 Kommenttia

On ollut pitkä ja hetkittäin repivienkin kasvukipujen saattelema matka kasvaa kiltiksi opetetusta tytöstä omassa voimassan olevaksi aikuiseksi naiseksi. Sillä matkalla olen edelleen, mutta paljon edistystä on jo tapahtunut. Vaikka kyseessä on myös kollektiivinen eheytymisen matka, on jokaisen kuljettava se läpi itse, omalla tavallaan.

Meitä kiltiksi tytöiksi kasvatettuja on tässä maassa tosi paljon. Todennäköisesti suurimpaan osaan ainakin oman ikäpolveni ja meitä vanhempien naisten solumuistiin on istutettu kiltin tytön kaava: kilteistä tytöistä kasvaa hyviä ihmisiä. Näin meille on uskoteltu. Kiltti tyttö tottelee, hän palvelee muita, on kohtelias ja kaikin puolin miellyttävä. Jos asettuu vastakarvaan, niin sekin tapahtuu hienovaraisesti kapinoimalla, jottei saisi hankalan tyypin mainetta. Tämä on sukupolvelta toiselle siirtynyt alitajuntainen malli, miten olla tyttö ja nainen tässä maailmassa: millainen naisen kuuluu olla ja missä on hänen paikkansa.

Näin on siitä huolimatta, että naisen asema Suomessa on vapaampi, kuin lähes missään muualla maailmassa. Suomi on itsenäisten ja vahvojen naisten maa, mutta monilla meistä vahvuus on ollut sivuraiteille suunnattu. Se ei niinkään ole ilmennyt puolensa pitämisenä tai omassa voimassa olemisena, vaan suorittamis- ja selviytymismekanismina. Vahvan naisen fokus on monilla ollut jaksamisessa ja puurtamisessa toisia palvellen – samalla itsensä ja tarpeensa unohtaen. Tämä taas on johtanut uhriutumiseen, joka on kaikkea muuta, kuin aikuisena olemista.  

Kuten moni muukin kiltti tyttö, opin minäkin jo varhain miellyttämään muita. Miellyttämisen tarve on ehkä suurimpia eheytettäviä kollektiivihaavoja. Siihen liittyy monia teemoja, kuten oma arvo ja oma paikka, sekä selkeät rajat. Miellyttämisen alla on aina pelko hylätyksi tulemisesta, jonka takana on peloista äärimmäisin eli kuoleman pelko. Ulos sulkeminen perheestä tai ryhmästä voi todella tuntua kuolemalta ja siksi se on niin pelottavaa. Helpompi on vain sopeutua ja toimia niin, että kuuluisi joukkoon. Tästä omakohtaisesta kokemuksesta kerroin aiemmassa blogissani.

On viimein tullut aika tytärten löytää tiensä ulos äidin taskusta

Uloskasvaminen vaatii opittujen uskomusten kyseenalaistamista ja uudelleensanoittamista, sekä perittyjen kaavojen ja mallien tietoista purkamista. Se tarkoittaa pintaan nousevien kipeiden tunteiden kohtaamista ja hyväksymistä. Se on suojaavien maskien riisumista. Se tarkoittaa tervettä kapinaa, joka saa aikaan muutoksen. Tämä kaikki tehdään suurella kunnioituksella äitiä, mummoja ja esiäitejä kohtaan. He ovat olleet oman aikakautensa, toisenlaisen maailman lapsia. He ovat jättäneet meille perinnöksi mahdollisuuden muuttaa sitä, mikä ei heille ollut sallittua.

Meidän tehtävämme tässä ajassa on tekojemme kautta kiittää edeltäjiämme tuosta lahjasta. Oman kasvumatkani edetessä olen ymmärtänyt, että kyseessä ei todellakaan ole vain oma prosessi, vaan käsiteltävänä on jotain paljon suurempaa: minun sisäisen työni kautta autan myös suvun naislinjaa taakse- ja eteenpäin vapautumaan tästä syvälle juurtuneesta mallista.

Ollaan siis rohkeita luomaan ja elämään todeksi uudenlaista tapaa olla nainen. Meillä on mahdollisuus antaa uusi merkitys asioille, kuten esimerkiksi. se, että itsensä kuuntelu ei ole itsekkyyttä, vaan se onkin itsellisyyttä – vapautta, voimaa, johtajuutta. Tai se, että todellista voimaa onkin herkkyys ja aitous.

Eräs viisas mies sanoi minulle kerran, että äiti antaa tyttärelleen lahjaksi peilin, kompassin tai tikarin. Äidin ohje heille, jotka saavat peilin, on: huolehdi ulkonäöstäsi. Jos saa tikarin, äiti opettaa sen kautta etiikkaa ja itsehillintää. Minä sain kompassin, jonka myötä tulee neuvo: ETSI OMA TIESI. Jollain tapaa tuo on jokaisen tytön ja naisen, yhtälailla pojan ja miehen tehtävä elämän kasvumatkalla: etsiä oma tie ja kulkea sitä sydän avoimena omassa voimassaan.  

Aikuinen nainen katsoo lempeästi ja kiitollisena sitä kilttiä tyttöä, joka joskus oli. Hän arvostaa tähän asti kulkemaansa matkaa ja jatkaa kulkua nykyhetkessä tietäen, kuka aidosti on. Hän puhuu omalla äänellään sydämeensä luottaen. Hän seisoo omilla jaloillaan, omassa voimassaan. Hän osaa sanoa jämäkän ystävällisesti: kiitos ei! Hän arvostaa ja rakastaa itseään. Hän palvelee maailmaa pitämällä itsestään ja tarpeistaan hyvää huolta, jotta voi paremmin palvella muita. Hän sanoo itselleen ja elämälle: KYLLÄ!

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *