Mistä sait sen käsityksen, et noin voi tehdä toisille?

Puoli vuotta sitten tapahtui pitkään vaivanneen asian niin vahva sisäistäminen, että se liikahdutti jotain minussa isosti ja pysyvästi. Aika on tehnyt tehtävänsä ja olen saanut etäisyyttä tuon hetken tunnetilaan, mutta jaan kirjoituksen joka tapauksessa sellaisena, kuin miltä se tuolloin tuntui:

Irinan Pokka-laulun sanat soivat päässäni, kun mitta tuli täyteen. Käsittämättömän pitkään on joustoa ja aina vain toiveikasta ymmärrystä ihmissuhteelle riittänyt, ennen kuin läikähti totaalisesti yli. Mua ei kerta kaikkiaan enää kohdella näin! NYT RIITTÄÄ! Tässä meni raja, jota ei enää kukaan tai mikään milloinkaan ylitä!

Koska tämä arkaluontoinen teema on noussut pintaan viime aikoina mm. koulukiusaamisen muodossa ja monien tuttujen jakamana kokemuksena, päätin siitä kirjoittaa. Tulin kohtaan, jossa raadollisen totuuden peittävä harso silmieni edestä on vihdoin vedetty sivuun ja vasta nyt tajuan ja pystyn myöntämään itselleni, miten kauan olen sen vaikutuspiirissä ollut. Nimittäin narsismin.

Yhdessä vaiheessa narsismista puhuttiin joka käänteessä ja turhankin heppoisesti vähänkin poikkeavaa käytöstä leimattiin narsistiseksi. Todellisuudessa meissä jokaisessa on narsistisia piirteitä, mutta ongelmaksi ne muodostuvat silloin, kun ne väistävät omantunnon ja siten ohittavat toisen ihmisarvon. Sellaisesta omakohtaisesta kokemuksesta tässä kirjoitan.

Teema näyttää jälleen nostavan päätään nyt, kun yhden ainoan oikean totuuden ja mielipiteen ilmaisun tarve jonkin puolesta tai vastaan on yleisen pelkoilmapiirin vuoksi kärjistynyt. Tässä polariteetin toivottavasti pian ohimenevässä aikakaudessa vastakkainasettelulla haetaan oikeutusta olla olemassa. Näyttää siltä, että kyseessä on laaja kollektiivi haava, joka märkii ja vaatii valtavasti hoivaa ja eheytymistä. Narsistisen käytöksen aiheuttama trauma porautuu syvälle sieluun ja sen aiheuttama tuska on sanoinkuvaamaton.

Selvyyden vuoksi on hyvä täsmentää ero narsismin ja narsististen piirteiden välillä.

Kuten sanottu, meissä kaikissa on narsistisia piirteitä; ego, joka tahtoo jollain lailla huomiota. Narsismi sen sijaan on sairaus, jossa ihminen on kenties jo syntymässä tai aivan pienenä lapsena kokenut traumaattisen turvattomuuden tunteen ja sen myötä minäkuva on vakavasti häiriintynyt. Puhutaan myös ylisukupolvisesta narsismista, joka on periytynyt jopa useiden sukupolvien käsittelemättömien tunteiden läpi.

Narsismilla on erilaisia ulottuvuuksia, kuten esim. tunnekylmyys, valta, itseriittoisuus, ylivertaisuus, toisten hyväksikäyttäminen, turhamaisuus ja oikeutus. Narsistinen ihminen on äärettömän taitava manipuloija, suorastaan mestari lajissaan. Hän saa ihmiset puolelleen valehtelemalla, väärän tiedon levittämisellä ja valtaansa hän käyttää aseinaan julmimmat henkisen väkivallan keinot, kuten toisen ihmisen ohittaminen tai ulossulkeminen, keskustelusta kieltäytyminen ja pahimmillaan kylmäkiskoinen häikäilemättömyys. Hän voi nähdä uskomattoman paljon aikaa ja vaivaa omien tarkoitusperiensä läpiviemiseen.

Kun narsisti osuu omaan lähipiiriin, se voi olla vuosikausien painajainen. He todella ovat niin taitavia, että onnistuvat hämärtämään näkökenttää ja saavat helposti toisen tuntemaan, että vika on hänessä.

Se on osa taudin kuvaa: syyllinen on etsittävä ja vika on aina toisessa, vaikka todellisuudessa hänen sisimpänsä huutaa hyväksymistä ja turvaa. Mustavalkoisessa ehdottomuudessaan he ovat vakuuttavia ja samalla nerokkaasti punovat seittiä ympärilleen. Jos ei osaa olla varuillaan ja valppaana, voi mennä vuosia ennen kuin tajuaa, mistä oikeasti on kyse. Kuten minulle kävi.

Omassa elämässäni on lapsuudestani lähtien ollut henkilö, joka on mestarillisesti onnistunut manipuloimaan ison joukon ihmisiä ympärillään. Kuin vampyyri hän vuosien mittaan imi minun voimani ja onnistui ilmeisen uskottavilla valheillaan kääntämään rakkaita ihmisiä minua vastaan. Motiivia voi vain arvailla – luultavasti se on kateus ja kosto jostain, minkä vain hänen  varjopuolensa tietää. Joku voi tietysti kysyä, että miksi annoit niin tapahtua? Niinpä! En tietenkään olisikaan, jos olisin ajoissa tajunnut, mistä oikeasti on kyse.

Aikuisena totta kai olen vastuussa omasta voimastani, mutta herkkänä lapsena en sellaisesta tajunnut pitää huolta. Eikä ympärillä ollut montaakaan ihmistä, joka olisi tilanteen nähnyt ja siinä puolustanut. Kun siinä jää yksin selviytymään, vie se kaikki mehut. Siitä huolimatta uskoin silloin ja uskon edelleen ihmisistä hyvää. Tämäkin ihminen onnistui pääsemään ihon alle jo lapsena ja nakertamaan itsetuntoani ja omaa arvoani pikkuhiljaa niin paljon, että opin luulemaan, että hänen käytöksensä on minun syytäni. Ja tähän juuri narsisti pyrkii. Syntipukin etsiminen oman vastuun välttämiseksi on prioriteetti numero yksi.

Uskomukset ja lojaliteetit istuvat syvällä ja kaikesta kamaluudesta huolimatta jollain tasolla olen koko elämäni kuvitellut, että meidän välimme vielä muuttuvat hyväksi. Jos käyttäydyn asiallisesti ja olen ystävällinen, hänenkin käytöksensä muuttuu. Useita keskusteluyrityksiä on myös ollut mutta tuloksetta. Onhan siitä toki näyttöjä, ettei muutos tapahdu, mutta jokin minussa silti halusi pitkään uskoa niin. Totuus iski vasta nyt rajusti päin kasvoja; olen kulkenut laput silmilläni ja huijannut itseäni. Totuuden myöntäminen on joskus yllättävän vaikeaa. Tarvittiin viimeinen pisara, jotta suostuin vihdoin näkemään, että kyseessä tämän ihmisen kohdalla todellakin on narsismi, joka pysyy, ellei hän itse sitä ymmärrä ja päätä hakea apua. Sitä tuskin tapahtuu, koska hän on onnistunut kokoamaan ympärilleen uskollisen hovin, joka vain tukee oikeutusta hänen käytökselleen.

Tästä traumaattisesta kokemuksesta johtuen oma syvä haavani on ollut uhrius – sekin yksi narsistiuden piirre. Sen kanssa olen jo pitkään tehnyt töitä ja tämä uusi ymmärrys eheyttää kipukohtaa vielä lisää.

Paradoksi on, että tämä ihminen, jonka olen tiedostamattani antanut tuhota voimani, on käytöksellään antanutkin minulle suuren lahjan. Hän on haastanut minua löytämään todellisen leijonanvoiman sisältäni.

Siihen on tarvittu valtava määrä syvällistä tunnetyöskentelyä mutta kiitos tämän kokemuksen, olen saanut voimani takaisin ja samalla kasvanut siksi ihmiseksi, kuka aidosti olen.

Iso haaste tällaisissa ihmissuhteissa on aito sydämestä lähtevä hyväksyminen ja myötätunto: miten voi olla myötätuntoinen ihmistä kohtaan, joka aiheuttaa tuhoa ja kaaosta ympärilleen ja satuttaa syvästi, kun kohdalle osuu. Toisaalta muutakaan vaihtoehtoa vapaaksi ei ole, sillä rakkauden ohella se on ainoa lääke.

Myötätuntoon auttaa ymmärrys siitä, että narsisti ei ole pohjimmiltaan paha ihminen. Hän on vain kertakaikkisen pahoin omasta ytimestään eksynyt, kuin haavoittunut eläin. Vaikka hänelläkin olisi mahdollisuus työstää itseään, hän ei sitä osaa tai valitse. Silloin tarvitaan kanssaeläjiltä todella selkeitä rajoja. Jos sekään ei auta, niin ei jää jäljelle muuta vaihtoehtoa, kuin katkaista siteet ja poistua kokonaan. Se tarkoittaa irtipäästöä isosti – ei vain hänestä, vaan koko hänen hovistaan. Siinä sitä voimaa ja kanttia kysytään. Tämä aika on otollinen tarkistamaan ihmissuhteitaan sillä tarkoitus on, että saamme jakaa elämän sellaisten kanssa, joiden seurassa on hyvä olla ja saa olla aito oma itsensä.

Pitkä tie on pitänyt kulkea, jotta tähän pisteeseen on tultu.

NYT RIITTÄÄ! on terve reaktio, joka johtaa kipeisiin mutta välttämättömiin tekoihin. On pakko tehdä muutos. Olkoon vaan perheenjäsen, sukulainen, rakastettu tai muu läheinen ihminen. Rajat on luotava, jotta henki ja oma ihmisyys säilyy.

Sydämestäni toivon voimia kaikille, jotka ovat tämän joutuneet kohtaamaan.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *