Kirjoitan ensimmäistä kertaa blogia ja olen miettinyt aiheita ja nyt olen saanut oikeastaan sen. Kerron omia kokemuksiani arjesta ja matkastani tantran parissa. Kerron miten lapsuuteni kehityksellinen trauma näkyy ja miten pikkuhiljaa alan hyväksyä enemmän herkkyyttä, jonka se tuo mukanaan. Olen pitänyt herkkyyttäni pitkään heikkoutena ja minussa on osa, joka haluaa suojella sitä vahvasti. Aina en uskalla näyttää sitä koska en luota, että haavoittuvuus tekee minusta oikeasti vahvan. Luottamus toisiin ihmisiin on välillä vaikeaa, vaikka yleensä uskallankin seistä jo ja ottaa vastaan senkin, että minua ei ymmärretä. Herkkyyteni on tullut enemmän esille, kun olen harjoittanut tantraa. Minulla on hyvin herkät aistit ja muut ihmettelevät sitä miten esim. haistan ympärilläni hajuja ja havaitsen ihmisten energioita. Herkkyyteni myös laittaa minut rajaamaan pois asioita, jotka eivät tee hyvää ja opettelemaan täysin uusia asioita. Monesti uusien asioiden tekeminen on haasteellista ja tarvitsen useita toistoja jotta alan uskoa itseeni että osaan ja pystyn. Tarvitsen omaa kannustavaa puoltani ja sen vahvistaminen on auttanut kokeilemaan uusia asioita.

Pienestä kaikki on saanut alkunsa

Olen siis lapsuuteni elänyt hyvin kireässä ilmapiirissä ja olen tuntosarvet hereillä joka suuntaan. Toisten reaktiot ja tunteet on pitänyt osata lukea ja tarpeetkin. Pikkuhiljaa olen oppinut rauhoittumaan ja rentoutumaan. Oppimaan että minun ei tarvitse huolehtia muista ja heidän tunteista. Olen oppinut olemaan hyvällä tavalla itsekäs sekä välittämään uudella tapaa toisista. Opettelen päivittäin kohtaamaan uskomuksia siitä mikä on ok ja mitä voin sallia itseni tuntea ja ajatella. Tantan kautta tämäkin uudenlainen asenne on alkanut tulla tutuksi.

Hyväksyminen avaa mahdollisuuden myös uuden oppimiselle

Uusi vuosi on vasta alussa ja minun kehoni vaatii minua pysähtymään. Minun on alettava kiinnittää enemmän huomiota palautumiseen. Minun on tutustuttava omaan hermostooni paremmin ja huomattava millaisia vaikutuksia milläkin valinnoilla on. Minulla on säännöllinen unirytmi, mutta minusta on jo tuntunut pitkään, että en ole saanut tarpeeksi lepoa, vaikka olisin nukkunut koko yön. Usein herään kesken unien klo 3 tai klo 4 yöllä.  Herätessäni huomaan ajatusteni jatkuvan siitä mihin ne jäivät, kun menin nukkumaan. Olen mennyt töihin, vaikka olisin nukkunut muutaman tunnin. Raja on ollut siinä, että jos en nuku olleenkaan niin silloin en ole työ kuntoinen.  Niinhän sitten kävi, että en päässyt töihin koska mieleni ja kehoni ei rauhoittunut koko yönä. Olen huomannut, että minulla on haasteita. Keho on sellaisessa vireystilassa ja jännityksessä, jota on välillä vaikea tunnistaa kuormittavaksi.  Selkäni on ollut jumissa, on tuntunut, että jooga eikä hierontakaan sitä avaa. Olen ollut välillä avuton sen suhteen mitä tekisin ja miten voisin auttaa itseäni, että voin hyvin.

Yhtenä päiväni kävellessäni töistä kotiin keskellä päivää huomasin, että minua alkoi ahdistaa takana kävelevä mies. Pelkästään se, että tuntematon ihminen, joka ei ollut edes mitenkään epäilyttävä käveli takanani sai minut olemaan varuillaan. Tajusin että nyt olen niin väsynyt, että pelkään ja hermostoni on hätätilassa. Olen saanut diagnoosiksi ahdistuneisuus häiriön ja nyt ymmärrän, että tarpeeksi stressaantuneena alan pelkäämään ja ahdistun helposti. Päätin että nyt on levättävä ja pysähdyttävä. Varasin ajan lääkärille ja sain sairaslomaa. Lääkäri totesi minun olevan uupunut. Lempeys itseä kohtaan on ollut avain asemassa. Tunsin ahdistusta siitä, että jään sairaslomalle ja vaikea antaa itselleen lupa olla uupunut. Minua pelotti, että syytäni jäädä sairaslomalle ei ymmärretä ja minut vain tuomitaan laiskaksi. Osaan kaikenlaisia harjoituksia ja teenkin niitä. Tämä saa minut välillä uskomaan, että minä en voi uupua ja ylikuormittua. Olen ollut hyvä suorittamaan asioita ja uskonut että minun on pystyttävä ihan kaikkeen mihin muutkin ja vähän enempäänkin. Jos muut eivät jaksa niin minä jaksan. Onneksi tämä rooli alkaa olla tuttu ja tunnistan sen. Tarvitsen luvan ulkopuolelta levätä ja olla, siksi lääkäri käynti oli hyvä ja tarpeellinen.

Olen saanut muistutusta siitä, että myös positiivinen stressi vaikuttaa hermostoon virittävällä tavalla. Kivat ja innostavat asiat virittävät myös herkkää hermostoani. Minä en jaksa valvoa myöhään ja minulle päivä rytmi on tärkeä tai muuten en jaksa. Minun rytmi on viimeistään klo 22 nukkumaan ja herään itsekseni klo 7 aikaan. Mitä enemmän sitä oppii tuntemaan omaa kehoaan niin huomaan, että herkemmäksi olen tullut sen viesteille ja minun on myönnettävä, että ihan perus asioilla on minuun iso vaikutus. Minun on hyväksyttävä herkkyyteni ja se että minun on opeteltava tekemään valintojani itseäni kuunnellen. Saattaa olla, että joidenkin ihmisten on vaikea ymmärtää, että minulla on rajoja ja tarvitsen hetkiä pysähtyäkseni kuuntelemaan sitä missä menen. Minun on opeteltava useammin pysähtymään päivässä ja otettava taukoja itselleni. Uusi vuosi alkaa näin ja uskon että hyvinvointini vain paranee, kun opettelen uutta.