Nyt kun ensimmäiset VanhinNaisen Viisaus -podcastit on julkaistu, on ollut mielenkiintoista seurata reaktioita. Pääosin palaute on ollut oikein hyvää ja kanavalleni ja uutiskirjelistalle on tullut uusia tilaajia. Se on merkki siitä, että kiinnostusta aiheeseen on.
Kaikki ei tietenkään miellytä kaikkia, se on selvä. Tästä ajasta kertoo se, kuinka yksikin sana voi herättää monenlaisia tunteita. Otetaan esimerkiksi teemaani liittyviä sanoja, kuten vanha, vanheneva, vanheneminen, vanhuus tai vastaavat. Yhden palautteen mukaan näiden sijaan pitäisi kuulemma käyttää positiivisempaa ilmaisua.

Olen tietoisesti valinnut käyttää vanheneva-sanaa juuri siksi, että meillä niin paljon käytetään kiertoilmaisuja sen sijaan, että puhuttaisiin asioista niiden oikeilla nimillä. Se tosiasia, että jokainen meistä on tänään vanhempi, kuin eilen, ei muuksi muutu sillä, että keksitään positiivinen sana sitä ilmaisemaan.
Jos joku yhdestä sanasta suuttuu tai kokee sen itselleen hankalana, kertoo se paljon siitä, kuinka sinut ihminen on asian (sanan) kanssa. Silloin on itsetutkiskelun paikka: Mikä sanassa oikeasti ärsyttää? Miksi on vaikeaa myöntää, että itsekin on vanheneva? Miksi pitäisi kieltää tai kiertää olemassa oleva tosiasia?
Loppujen lopuksi sana on vain sana ja se, minkä merkityksen kukin meistä sanalle antaa, on ratkaiseva.
Merkitys luo sanalle sisällön: mitä vanheneminen sinulle tarkoittaa? Jos se on negatiivista tai pelottavaa, niin silloin jopa yksi sana voi triggeröidä. Vika ei ole tuon sanan vaan sen, mitä se herättää. Aina, kun jotain sisällä liikahtaa, on se kutsu katsoa sisäänpäin ja tarkistaa, mikä sanan takana todellisuudessa nostattaa tunteen pintaan. Mitä sanaan liittyvää ei halua itsessään hyväksyä?

Tähän liittyy olennaisesti aivojen automaattinen valintaprosessi, miten aivot ottavat informaatiota vastaan ja käsittelevät sitä. Pääsääntöisesti pään sisäinen tietokone käsittelee tietoa kolmella tavalla:
a) deletoi sisään tulevan tiedon ja lähettää sen suoraan roskikseen (ajatuksena: ei koske minua)
b) ottaa tiedon vastaan, mutta muuttaa sen merkityksen (kuulee, muttei kuuntele)
c) yleistää (aina, kaikki, koko ajan….) ja kategorisoi lokeroihin (samanlaista se on kaikilla)
Ihminen on luova olento ja valitsee alitajuisella automaatiolla tilanteen mukaan itselleen sopivimman vaihtoehdon.
Vaikka muuten pyrin välttämään yleistyksiä, niin monissa kirjoituksissa ja puheessa käytän paljon yleistystä perustana, johon jokainen voi peilata omia yksilöllisiä kokemuksiaan. Siitäkin sain palautetta, koska olin yhden kuulijan mielestä liian yleisellä tasolla puhunut vanhenemisesta. Koska ”eihän kaikkien tilanne ole samanlainen.” Ei ole, se on aivan selvää.
Erilaisia tilanteita on niin monta, kuin on ihmisiä maailmassa. Omassa yleistyksessäni tarkoitukseni onkin avata useimpia ihmisiä koskevia ajatuksia, asenteita tai tilanteita. Ne ovat oikeasti tarkoitettu vain yleistykseksi, johon on kymmeniä, satoja ja tuhansia poikkeuksia. Jokaisen tilanne on omanlainen ja yleistys toimii alustana, joka toivottavasti auttaa ymmärtämään omaa kokemusta eri kulmasta.
Palaan vielä edelliseen Näkyväksi tulemisen pelko -blogiini. Nykyajan giljotiini on liipasinherkkä näppäinsormi ja terävä kieli, jolla palautetta helposti annetaan ilman suodatinta. Jos jokin sana osuu ja triggeröi, niin sen lausuja saa kuulla kunniansa. Kuitenkin juurisyy kommentointiin on jossain aivan muualla.
Siispä: katse sisäänpäin. Sieltä löytyy todellinen ärsytyksen aiheuttaja. Sen kohtaaminen vasta rohkeutta vaatiikin.
Onko tässä jokin virhe, kun kuulostaa oudolta? ”ensimmäiset VanhinNaisen Viisaus -podcastit”
Hei ja kiitos kysymyksestäsi! Ei ole virhe. Minulla tosiaan on Podcast-sarja nimellä VanhinNaisen Viisaus / YouTube @Kaijasolana. Siitä on ensimmäiset neljä jaksoa julkaistu ja lisää on tulossa. Avausjakso löytyy täältä https://www.youtube.com/watch?v=F7LOZAljI1E&t=17s