Jokaisella meillä on uniikki luonteemme ja yksilöllinen tapa kokea maailmaa. Meissä on oma herkkyytemme eri kokemuksille ja asioille. Kun näihin ominaisuuksiimme suhtaudutaan lapsena kunnioituksella ja positiivisesti meistä kasvaa tasapainoisia ja hyväksyviä itsemme suhteen. Kun lapsuudessa saamme rakastavan ja hyväksyvän katseen huonollakin hetkellämme, tuo rakkauden kokemus on syvästi kannatteleva aikuisenakin. Moni joutuu kuitenkin kokemaan lapsena mitätöivää ja alistavaakin suhtautumista. Omia ominaisuuksia vähätellään rankasti, niille jopa naureskellaan. Lapsena nämä kokemukset menevät syvästi ihon alle ja niiden vuoksi alamme uskoa olevamme kelpaamattomia. Kehitämme arvottomuuden tunteen päälle helposti erilaisia selviytymisstrategioita, jotta pystyisimme elämään kelpaamattomuuden tunteen kanssa.

Kun emme ole tulleet nähdyksi lapsena, sisäinen lapsemme saattaa kärsiä tästä aikuisena monin tavoin. Epämääräinen ahdistus nousee suhteessa ihmisiin. Kintymyssuhdemallikin juontaa juurensa juuri siihen miten meidät on kohdattu ja nähty lapsena tarpeinemme. Onko tarpeemme olleet  arvokkaita vai onko niitä vähätelty, ohitettu tai niille naureskeltu. Juuri sen mukaan osaamme itsekin aikuisena suhtautua omiin tarpeisiimme. Joko pidämme tarpeitamme itse arvossa tai mitätöimme ja ohitamme niitä.

Laitamme usein muiden tarpeet edelle jos olemme oppineet ettei meidän omilla tarpeilla ole väliä.  Näinhän näimme lapsenakin toimittavan. Mallioppiminen on tehokkain oppimisen muoto ja se menee syvälle. Kun alamme purkaa näitä täysin vääristyneitä uskomuksia siitä, että tarpeemme olisivat toissijaisia tarvitsemme siinä ennen kaikkea sitoutumista itse itseltämme. Meidän ptää oppia ottamaan itsemme kaikkine tarpeinemme tosissamme.

Kun lapsi tulee nähdyksi ja arvostetuksi omana itsenään hän saa valtavan lahjan. Hän saa pääsyn omaan voimaan ja itsearvostukseen tuon kautta jo lapsena. Silloin hän ei joudu kehittämään suojia itsensä päälle vaan voi ilmentää itseään täydesti. Maailmassa tulee aina olemaan ihmisiä jotka eivät voi hyväksyä toisia sellaisenaan, mutta tuollaistenkaan ihmisten peilaus ei mene ihon alle ihmisellä jolla on oma itsearvostus kohdillaan. Kun on kotoa saanut vahvan pohjan itsensä hyväksymiseen niin tuota hyväksyntää ei tarvitse etsiä vanhempana enää muilta. Varsinkaan vääristä paikoista ja vääriltä ihmisiltä.

Jos lapsena ei tullut nähdyksi ja rakastetuksi omana itsenään omien vanhempiensa toimesta, saatamme etsiä samaa kokemusta sitä koskaan löytämättä. Saatamme pettyä kovasti ihmssuhteissa kun tuntuu, että täyttymyken kokemusta ei vain synny. Silloin tuntuu, että jää aina vaille sitä jotain perustavanlaatuista tunnetta muiden ihmisten osalta.

Hyväksynnän janoissaan ihminen saattaa aikuisena kuluttaa aikansa pyytämällä lupaa olemassaololleen ja itsensä ilmentämiselle juuri sellaisilta ihmisiltä kuin lapsena tottui. Hän kasvoi siihen, ettei ollut ok näkyä ja kuulua kokonaisena. Aikuisena hän osaa parhaiten olla sitten juuri vastaavien ihmisten kanssa.

Mallioppiminen ja ehdollistuminen tietylle käytökselle on niin alitajuista, ettei sitä välttämättä edes huomaa. Jo varhain kasvaa uskomaan, että on jotenkin liikaa tai liian vähän. Tai  kasvaa uskomaan, että ihmisten on vaikea hyväksyä minut. Vaikka sisimmässä se tuntuu täysin todelta, on hyvä tiedostaa, että kysymyksessä on vain oma ehdollistuma. Ja ehdollistumat voi muuttaa.

Ennen kuin tulemme tietoiseksi siitä, että elämme tunnevajeesta käsin saatamme alitajuisesti hakeutua sellaiseen parisuhteeseen jossa joudumme todistamaan omaa olemassaoloame jatkuvasti toiselle. Todistelunhan me osaamme, vaikka kärsimmekin siitä. Niin kauan kunnes emme muuta tuota alitajuista kaavaa, emme koskaan pääse hyväksynnän maaliin sisimmässämme. Hyväksyntä ja rakkaus on ennen kaikkea sisäinen kokemus.

Jos lapsena ei ole saanut hyväksynnän kokemusta ulkoapäin, tuo työ on tehtävä itse sisimmässään. Opittava rakastamaan ja hyväksymään itsensä ehdoitta. Saatat ajatella tässä kohtaa, että huh mikä työ! Se saattaakin alussa tuntua lähes mahdottomalta, koska sisimmässään ei ole välttämättä mitään pohjaa siihen olemassa.

Sisäisiä tarpeitamme emme aikuisena pysty täyttämään enää muiden kautta. Niin moni etsii täyttymystä sisäisille lapsiosien tarpeilleen aikuisten ihmissuhteiden kautta ja ihmettelee kärsimyksen kierrettään. Tuollaiset ihmissuhteet kun ajautuvat usein konfliktiin ja niissä on draamaa. Silloin voi olla syvä alitajuinen uskomus siitä, että jonkun muun tulisi kohdata omat tarpeet.  Se on vahingollinen uskomus, koska se on mahdoton toteuttaa. Silloin kuluttaa vaan aikaa hukkaan etsimällä ratkaisua tavalla jolla ei voi asiaa ratkaista.

Kun alkaa opetella itsensä hyväksymistä se tuntuu alkuun ensin kuin valehtelisi itselleen. Mutta ei se ole enempää valehtelemista kuin ne hokemat, että olisimme kelpaamattomia. Tai sitten voi ajatella, että kumpikin on yhtä paljon valetta, mutta silloin voi kysyä kumman ”valheen” mieluummin valitset…? Sen mikä vie kärsimykseen vai sen mikä johtaa hyvänolon tunteeseen. Sillä on todella paljon merkitystä elämänlaatuumme miten koemme itse itsemme ja miltä tuntuu olla omissa nahoissaan. Sisäisellä puheella ja uskomuksilla on siihen suurin vaikutus.

Jostain on aloitettava ja pikkuhiljaa työ tuottaa tulosta. Mitä enemmän saamme nähdyksi tulemisen kokemusta itseltämme sen vähemmän kaipaamme sitä muilta. Alamme tunnistaa terveemmät ihmissuhteet ja pystymme ottamaan muiltakin rakkautta vastaan. Siksi rakkaus itseen lähtee aina itsestä. Jos olemme syntyneet perheeseen jossa emme ole eläneet itseään rakastavien ihmisten kanssa, he eivät ole pystyneet antamaan tuota rakkauden kokemusta meillekään. Siksi aikuisena voimme ottaa vastuun ettemme jatka enää samanlaista elämää ja annamme tuon kokemuksen nyt itse itsellemme. Meillä on siihen valta.

Sillä tavalla pystymme katkaisemaan myös tämän haitallisen uskomuksen taakkasiirtymän jatkumisen ja antamaan lapsillemme toisenlaisen mallin. Vaikka lapset olisivat jo muuttaneet pois kotoakin, se ei ole koskaan liian myöhäsitä. Kun ihminen alkaa arvostaa ja rakastaa itseään se keventää myös muiden elämää. Jokainenhan haluaa läheisilleen parasta, mutta sitä on vaikea antaa läheiselle joka ei välitä itse ensin itsestään. Sellainen ihminen kun ei usein pysty ottamaan rakkautta vastaan muiltakaan.

Jos näemme ettei läheinen välitä itsestään se aiheuttaa huolta. Itsemme tuomitsevina me välitämme todella raskasta energiaa ympäristöön, ja se tekee myös läheisillemme raskaan olon. Vaille jäänyt ihminen kaipaa kovasti hyväksyntää ja rakkauden kokemusta ulkopuoleltaan. Mutta jos sisimmässä on päinvastainen kokemus niin sanonta ”ei kannettu vesi kaivossa pysy” pitää täysin paikkansa. Ulkopuolinen rakkaus kun ei koskaan voi täyttää ja korvata sisäistä kokemustamme. Ja juurikin sisäinen kokemus on se minkä kautta välitämme energiaa ympäristöömme.  Kun näemme läheisemme alkavan välittää itsestään se on kuin olisimme saaneet lahjan itsekin. Tuon nähdyksi ja hyväksytyksi lahjan voimme antaa itsellemme ja läheisillemme. Se  kohottaa vaikutuksellaan koko elinpiiriä. Sisäinen työ ei aina ole helppoa mutta se on todella palkitsevaa, koska sen vaikutukset ovat ihmeellisiä.

Kun asetumme itsemme puolelle ja opimme antamaan sisäisille lapsillemme sen mitä ne joskus jäivät vaille, pikkuhiljaa elämäämme alkaa tulla myös ihmisiä jotka näkeät meidät arvokkaina kaikkine tarpeineen. Alamme sallia näitä ihmisiä elämäämme kun meillä e ole enää tarvetta elää pelkästä vaillejäämisen haavasta ja ylläpitää sitä. Alamme tervehtyä, ottaa vastuun ja kukoistaa vaikeidenkin kokemusten jälkeen kun olemme ennen kaikkea itse itsemme puolella.

• Kukaan ulkopuolinen ei voi paikata sisäisen lapsen tunnevajeita
• Kukaan toinen ihminen ei ole velvollinen vastaamaan tarpeisiimme. Sitä ei voi keneltäkään vaatia.
• On viisautta tunnistaa mitkä tarpeet ovat sisäisiä mihin voimme vain itse vastata ja mitkä ovat sellaisia tarpeita, että niihin voi toinen ihminen vastata
• On tärkeää tunnistaa, milloin heijastamme ulkoisten tarpeiden kautta sisäisiä tarpeitamme
• Vaikka kukaan ei ole velvollinen vastaamaan tunnetarpeisiimme on tervettä valita itselleen ihmissuhteita joissa tarpeemme tulevat hyväksytyiksi ja nähdyiksi toisen omasta vapaasta valinnasta käsin
  

  Olen tehnyt verkkokurssin johon olen koonnut ne keinot joilla itse olen onnistunut vahvistamaan sisäistä turvan tunnettani. Vahvista sisäistä turvan tunnettasi – verkkokurssi on nyt myynnissä edulliseen 24e hintaan (norm. 42e) tämän ensimmäisen lanseerausviikon ajan. Verkkokurssin voit lunastaa itsellesi tästä linkistä: kultainensulkablog.wpcomstaging.com/kurssi

  Lue myös artikkelini:
  Kuka turvaa sisäistä lasta?
  Rikkinäiset sisäiset lapset parisuhteessa 
  Itsensä rakastaminen ei ole vaahtokylpyjä vaan autenttisuutta
  Uskollisuus itselle luo hyvän ihmissuhteen
  Mitä vähemmän yrittää paeta menneisyyttään sitä enemmän on voimaa tässä hetkessä
  Jokainen kipusi ansaitsee ja tarvitsee tulla nähdyksi rakkaudessa
  Parantavaan peiliin katsominen sattuu