Jokaisella meistä lienee kokemuksia siitä, kun joku toinen ihminen on arvostellut tai arvottanut meitä liittyen johonkin tekemiseen, ulkonäköön tai vaikkapa johonkin sanoihimme liittyen.

Mitä enemmän kritiikkiä, sitä enemmän arvostelemme itseä ihmisenä tuolta osin.

”Minusta ei ole koskaan mihinkään.” ”Olen huono vanhempi.” ”Näytän rumalta.” ”Olen lihava.” ”Tyhmä.” jne. jne.

Mitä pidempään tuo sisäinen arvostelija sisällämme mellastaa, sitä haastavampi se on saada vaikenemaan. Kunnes..

Tulee se hetki, missä syystä tai toisesta väsyt tuohon itsesi sättimiseen. Alat haparoiden kyseenalaistaa noita opittuja mantroja. Epäillä niiden todenperäisyyttä.

Elämän lohdullisuus näyttäytyy seuraavalla tavoin. Kun tietoisesti alat opetella uudenlaista suhtautumista itseesi, elämääsi ohjautuu ihmisiä, joilta saat positiivista palautetta. Korjaavia kokemuksia. Se mikä on jännä, samassa suhteessa saat myös yhä kritiikkiä. Elämä kun tarjoilee sinulle peilausta siihen, yritätkö huijata itseäsi vain uskomaan uutta mantraa itsestä, joka sinällään on toimiva ratkaisu, mutta sen vaikutus on vain kestoltaan väliaikainen. Kyse kun on sisälläsi jylläävistä tunteista, eikä pelkästä mantrasta.

Kun sitten sitkeästi kohtaa itsessä tuon arvostelijan taustalla olevat tunteet, uskaltaen tuoda niitä näkyväksi, niiden valta häviää.

Kyse ei siis ole siitä, että sinun tarvitsee onnistua valloittamaan maailma. Keksimään syöpälääke. Pelastamaan ihmiskunta. Laihduttamaan 50kg. Saati siitä että sinun tulee vakuuttaa muut älykkyydestäsi.

Kyse on vain siitä, että suostut kohtaamaan itsesi. Todeten tuon matkan jossain kohtaa, ensikertaa itsellesi rehellisenä: ”Sinä olet tärkeä. Arvokas.”

Tuon jälkeen voit yhä valloittaa maailman. Keksiä syöpälääkkeen. Pelastaa ihmiskunnan tai laihduttaa sen 50kg. Tai mitä tahansa. Voit, mutta enää sinun ei ole pakko. 

Sillä erolla, ettei tuo ole enää vaatimus. Suorite. Saati edellytys itsesi arvostukseen.

Sillä jos et aidosti arvosta itsesi, ei ole väliä vaikka toteutat elämässäsi kaikki nuo vaatimukset ja paljon enemmän, huomaat vain hetken päästä vaativasi itseltäsi vielä hitusen enemmän.

”Sinä olet tärkeä. Arvokas.”