Toisinaan, jos taustalla on erityisen raskaita traumakokemuksia ja tähän päälle paljon uuvuttavia, elämänvoimaa syöviä haasteita, saattaa veto katkeruuteen ja mielen kovuuteen olla aika ajoin suuri. Katkeruuden kuiskivasta äänestä tulee ikään kuin syli kivulle, turvattomuudelle, hylätyksi tulemisen tunteille ja kärsimykselle. Niille tunteille ja hädälle, joiden kanssa joutui aikoinaan kamppailemaan liian varhain, liian yksin, liian kauan.

Katkeruuden syliin on helppo pudota, sillä siinä ei tarvitse tuntea juurikaan sitä surua ja kipua, jota kaltoinkohtelun kokemukset ja kova historia ovat harteille laskeneet. Katkeruuden sylissä voi toisinaan vain vihata, halveksia, syytellä muita, olla ylimielinen, myrkyllinen ja jatkaa ehkä jopa samaa rikkovaa kohtelua tavalla tai toisella lähellä olevia ihmistä kohtaan tai projisoida omaa kipua, pelkoa ja vihaa joitakin ihmisryhmiä kohtaan.

Katkeruuden kumppanina on usein kateus. Kateus on luonnollinen tunne silloin, kun sisimpäsi näkee jotakin sellaista, mitä itsekin kovasti kaipaat ja tarvitset. Et ehkä juuri samanlaisena kuin toisella on, mutta jotakin vastaavaa ja itselle tärkeätä, jopa välttämätöntä, jotta hyvinvointi mahdollistuisi.

Ollessasi katkera tulee kateuden tunne usein tuhoavaan käyttöön. Sellaiseen, jossa et voi sallia, et aidosti iloita toisen kokemista positiivisista asioista ja tunteista.  Et tämän saavutuksista, onnistumisista tai ponnisteluista jonkin hänelle tärkeän ja suuren tehtävän tai tavoitteen edessä.

Tuskin pystyt sallimaan hänelle hänen surujaankaan tai murheitaan elämän edessä, sillä tämä on sinulle vaarallinen peili, joka muistuttaa sinua sinun omista läpikäymättömistä asioistasi, tunteista, puutteista, elämästä yleensäkin.  

Toisen ihmisen vähättely, tämän haaveet ja suunnitelmat houkuttelevat sinua mitätöimään nämä ja jatkamaan ilkeähenkistä arvostelua. Pahimmillaan tästä tulee katkeralle ja kateelliselle ihmiselle lähes jokapäiväistä harrastetta. Harrastetta, josta tämä ammentaa jokapäiväisen hengen voimansa.

Katkeruutesi ja kateutesi saavat muut suojaamaan itseänsä sinulta sillä seurauksella, että huomaat ”taas jonkun jättäneen sinut”. Näin joudut ikään kuin elämään traumaasi yhä uudelleen ja uudelleen, kun kaikki hyvä ja kestävä ikään kuin kaikkoaa läheltäsi jonnekin tavoittamattomiin. Jos olet syvemmin tutustunut itseesi, saatat havahtua siihen, että olet ikään kuin traumatapahtumisiesi vanki, hengellisellä kielellä sanottuna tunnet, että päälläsi olisi ikään kuin kirous, josta et pääse vapaaksi.

Yllä oleva surullinen kuvaus on melko yleinen tarina siitä, mitä katkeruus voi saada aikaan. Uskon että ymmärrät, kuinka traagista se voi olla, jos huomio keskittyy syystä tai toisesta vain siihen, mikä on ollut elämässä rikkovaa, haastavaa, kipeää ja häpeää tuottavaa. Myös jumittunut katkeruus kasvattajaa kohtaan pitää yllä vihaa ja sinut ikään kuin kiinni hänessä, vaikka ajatuksen tasolla saatat kuvitella, että ”teillä ei ole mitään tekemistä toistenne kanssa”.

Miten päästä alkuun, jos haluaa irti katkeruuden otteesta

Kaikki ne elämää syövät haasteet joita oli, on useimpien meistä käytävä läpi. Katsottava niitä silmästä silmään ja kurottauduttava tapahtumien taakse. Sinne, minne silmillään ei enää näe, mutta minne tietoisuus voi kuitenkin ylettyä. Ja toisinaan on pakko hyväksyä se, että aina emme onnistu tavoittamaan niitä syitä, miksi mitäkin pohjimmiltaan tapahtui. On suuri kamppailu itsensä kanssa, jotta tässä kohtaa onnistuu löytämään rauhan elämänsä kanssa, mutta se on käsitykseni mukaan mahdollista, vaikkakin aikaa siihen menee. Joskus jopa koko elämä.

Kun mieli on valmis, on aika katsoa sitä hyvää mitä myös oli ja on, sillä kaikki se hyvä mitä oli ja on, tulee eheyttämään sinua hämmästyttävän syvältä ja paljon. Alussa joutuu ehkä ponnistelemaan, jotta löytää positiivisia, suojaavia ja hyviä tekijöitä elämäntarinastaan, mutta näin tehdessään saa itsestään kokonaisemman ja ehyemmän. Lapsuuden suojaavista tekijöistä olen kirjoittanut edellisessä artikkelissani, johon pääset tästä: Oletko tietoinen omista suojaavista tekijöistä traumataustasi rinnalla.

Lapsuuden suojaavien positiivisten asioiden ja tapahtumien löytäminen oli itselleni äärimmäisen haasteellista. Kun mitään muuta hyvää ei mieli tahtonut löytää, aloitin lattiatasolta. Totesin, että meillä oli ainakin aina puhtaat lattiat. Tässä ajatuksessa riipuin kauan. Sitten tuli kiitollisuuden tunne siitä, että päällämme oli aina puhtaat, ehjät ja kauniit vaatteet. Myös kotiruokaa oli aina tarjolla ja vanhempien taloustaidot olivat kiitettävää luokkaa. Ja koska hyvällä(kin) on tapana kasvaa, kun sille annetaan tilaa, kävi tässäkin niin. Eli kun pääsin vauhtiin, alkoi hyviä suojaavia tekijöitä löytyä myös syvemmällä tasolla.  

Kaikki edellä saattaa kuulostaa naiivilta, mutta kannattaa ainakin kokeilla. Ihan tosissaan kokeilla.
Harvoin, hyvin harvoin ihmisen tilanne on ollut se, että hyvää ja välittämistä ei ollut, ei missään. Pahuus, jota on tehty tarkoituksella, siksi että on haluttu tieten tahtoen vahingoittaa, jopa kiduttaa toista on harvinaista, mutta tätäkin on.

Elä ja anna elää – ethän painosta toista ”toipumisen tielle”

Kun tällaisten asioiden kanssa ollaan tekemisissä, on hyvä muistaa, että kaikella on aikansa. Jos itse on jo löytänyt runsaasti omaa elämäänsä suojaavia tekijöitä traumaattisten kokemusten ympärillä, ei tähän voi toista painostaa. Jokaisella on oikeus elää sitä vaihetta elämässään jota elää. Itseään voi suojella toisen myrkyllisyydeltä, jos kokee tähän tarvetta muistaen kuitenkin sen, että välittämisen ja ymmärryksen osoittaminen toiselle voi parhaimmillaan murtaa tämän katkeruuden ja kovuuden muurin ja toisinpäin.

Lopuksi haluan sanoa, että tie eheyteen on sitä monimutkaisempi mitä syvemmät ovat traumajäljet ja yksilön tämänhetkiset haasteet elämässä. Siksi on hyvä pitää mielessä, että mitkään ulkopäin tulevat ohjeet ja yksinkertaistetut niksit ja aforismit eivät sellaisenaan ole välttämättä sovellettavissa kaikkiin ja kaikkeen. Myös tämä minun kirjoittama artikkeli on oikonut monia mutkia, mutta siitä voi halutessaan ottaa itselleen kohtia, jotka tällä hetkellä kolahtavat tai tuntuvat itselle lempeiltä keinoilta soveltaa.

——————————————————————-

Lähteet:
Pääasiassa Elämä itse

Inspiraatio tekstiini syntyi, kun ymmärsin jälleen kerran, kuinka tärkeätä eheän kokonaisuuden osaa on se, että löydän omassa elämässäni vaikuttaneet suojaavat positiiviset tekijät ja että haluan liittää nämäkin elämänosat omikseni ja tuntemaan kiitollisuutta niistä.
Näin tehdessäni elämästäni tulee koko ajan eheämpi tarina. Tarina, joka ei ole pelkkää traumaa ja selviytymistaistelua. Tarina, jossa on ollut paljon hyvää, vaikkakin kovin piilossa. Kaikki hyvä piti vain aktiivisesti kutsua esille.