Voi kuule, syntipukin roolia tarvitaan vaikka mihin!
Siinä roolissa ei työt lopu, ei kesälomia vietetä, ei kiitoskortteja jaella.
Roolin saadakseen ei tarvitse tehdä juurikaan mitään. Riittää kun olet siihen jollakin näkymättömällä tavalla sopiva, että sinussa on tila ja vahvuus toimia sijaiskärsijänä ja kannatella lähellä olevien tunnelukkoja ja vastuutonta käytöstä.
On sukuja, joissa yhden yksilön päälle kaadetaan kaikkien jäsenten varjot jo hyvin varhaisessa vaiheessa. On työpaikkoja, joissa aina, siis aina tarvitaan joku, jota kiusata, josta juoruilla, jota moittia ja pitää halpana – jos ei aivan nenän edessä niin ainakin selän takana. Myös koululuokissa ilmiö tunnistetaan, ja jos opettajalla ei ole motiivia tai resursseja nähdä tätä, puuttua tähän, ovat seuraukset oppilaan kannalta kauaskantoiset.
Syntipukkia tarvitsevat yksilöt ja yhteisöt aistivat hyvin herkästi sen, kenen päälle voivat oman varjonsa heijastaa. Kenen päälle voi oman epävarmuutensa siirtää, ketä voidaan hyväksyttävästi pitää halpana, kelle naureskella.
Jos syntipukki poistuu yksiköstä, otetaan tilalle toinen, sillä jos tähän on ryhmässä tarve, ei tarve poistu jollei sitä tunnisteta. Tämä taas vaatisi ryhmäjäseniltä tiukkaa itsetutkiskelua ja tähän tarvitaan henkisiä resursseja ja tahtotilaa, jota ei ryhmän jäseniltä välttämättä löydy.

Syntipukki ottaa vastaan, ikään kuin kantaa toisten pettymyksiä, epävarmuutta, typeryyttä, huonoa itsetuntoa, jopa toisten tunnistamatonta vihaa ja vastuuttomuutta. Toisin sanoen syntipukki kantaa toisten huonoutta, sitä mistä he eivät itse ota vastuuta.
Syntipukkia tarvitsevat yksilöt ja ryhmät tunnistavat yksilön, jonka niskaan voidaan tyhjentää omat ja ryhmän jäteämpärit. Jäteämpäreiden jättämä lemu on hirvittävä. Se tihkuu syntipukin mukana kaikkialle, minne tämä meneekin, eikä vähiten jopa omaan kotiin. Tätä lemua ei saa pesemällä pois, sillä lemu tulee syntipukin sielusta. Paikasta, jonne syntipukkia tarvitsevat yksilöt ovat päässeet äänensä ja asenteidensa kanssa majailemaan.

Aika ajoin syntipukki yrittää pestä itsensä ulos roolistaan, mutta vain huomatakseen, että uhrin rooliin on helppo liukua. Uhrin roolista käsin voi aloittaa kaikkien miellyttämisen. Roolista käsin voi suostua mihin vain, roolista käsin voi vieraantua jopa omista rajoista ja omasta tahdosta.
Syntipukinroolista käsin voi unohtaa itsensä, lähes loputtomasti jättää huomioimatta ja kuuntelematta itseään. Sillä, sillä niin suurta on syntipukin pelko, niin suurta hylätyksi tulemisen pelkoa, että varmuudeksi hän jättää ensin itsensä, jottei kenenkään muun tarvitse sitä tehdä.
Hän ahkeroi yli voimavarojensa. Hän yrittää ja yrittää. Yli voimavarojensa hän yrittää ikään kuin pestä itseään puhtaaksi. Puhtaaksi roolista, jonka kantajaksi hänet on valittu. Roolista, jonka kantajaksi hän on huomaamattaan suostunut ja mistä käsin hän on yrittänyt muuttaa suuntaa onnistumatta siinä.

Saattaa mennä vuosikymmeniä, kunnes lopulta tapahtuu ihmeitä. Syntipukki saa vieraan, itselleen tuntemattoman vieraan hän saa. Vieraan, joka osaa nähdä syntipukin roolin taakse, kykenee ohjaamaan tätä oman peilin luokse, katsomaan itseään rakkaudellisin silmin, hyväksymään ja ymmärtämään omaa käytöstään sekä ymmärtämään ehkä jopa ympäristöään, jossa hän on kovin onnettomana yrittänyt pärjätä.
Vieras kertoo, että syntipukilla on oikeus omiin rajoihin. Hän kertoo, että nyt on tulossa uusi aika ja tässä uudessa ajassa riisutaan syntipukin rooliasut yksi toisensa jälkeen ja lopetetaan hyvin monia palvelleet roolileikit.
Vieras opastaa syntipukkia katsomaan itseään, löytämään itsestään ne tekijät, jotka ovat mahdollistaneet syntipukkina olon, mahdollistaneet uhriuden ja täten roolin, jonka vankina hän on ollut.
Vieras kertoo myös, ettei matka vapauteen mutkaton ole. Tulee takapakkeja, ei sille mitään mahda. Tulee hetkiä, kun entinen syntipukki löytää itsensä jälleen uhrin roolista, mutta ei hätää, tästä voi taas nousta ylös! Aina vain nopeammin ja nopeammin nosta ylös, sillä tiedätkö mitä? Harvoin kukaan uudelleen suostuu syntipukin kaltaiseen kuristavaan roolileikkiin, jos ja kun on onnistunut siitä vapauteen pääsemään – ei vaikka siihen kuinka kuulisi kutsua ulkopuolelta.
0 kommenttia