Rehellisesti, olen koko ikäni ihmetellyt sitä miksi seksillä pystytään myymään kaikkea ja maailma pyörii niin paljon seksuaalisuuden ympärillä. Ymmärrän kyllä, se on hyvin luonnollinen biologinen viettimme, mutta silti. Viimeaikaiset tapahtumat saivat minut ajattelemaan asiaa laajemmin. Vaikka kyseessä on biologinen tarve, tähän liittyy myös psykologinen puoli. Oivalsin asian linkittyvän vahvasti tunnetaitoihin ja traumaan. Tässä kirjoituksessa jaan näkökulmaa mikä saattaa selittää miksi maailmamme on siinä tilanteessa kuin se nyt on.
Seksuaalisuuden kautta voi saada kontrollin sellaiseen mikä on ollut liian haavoittavaa ja kipeätä kohdata yksin.
Kun tunteita ei tunnisteta tai sanoiteta, ne jäävät kehon kannettaviksi. Suru voi muuttua kaipuuksi, viha intensiteetiksi, häpeä haluksi tulla nähdyksi hinnalla millä hyvänsä. Seksuaalisuus tarjoaa kielen, jossa nämä kokemukset voivat ilmetä ilman, että niitä tarvitsee kohdata sellaisina kuin ne todella ovat. Se antaa muodon, joka tuntuu hallittavalta, jopa nautinnolliselta, vaikka sen ytimessä olisi jotakin ratkaisematta jäänyttä. Tunteet seksualisoituvat helposti silloin kun niille ei ole muuta mahdollista kanavaa.
Psykologisesti kyse on on tunteen siirrosta. Tunne, joka on liian uhkaava tai vaarallisen tuntuinen kohdata suoraan, siirtyy alueelle, jossa se voidaan keholllistaa ja kanavoida. Seksuaalinen mielikuvitus ja käyttäytyminen voivat tällöin alkaa kanavoida tunteita ja tarpeita, jotka eivät liity seksiin. Kontrollin tarve voi näyttäytyä valtasuhteina, turvattomuus pakonomaisena läheisyytenä, yksinäisyys seksuaalisena vahvistuksen hakemisena ja seksuaalisesti itsensä esittelemisen kautta voi saada huomiota, jota on jäänyt vaille. Seksistä ja seksuaalisuudesta tulee silloin oman tunnemaailman kontrollin väline, kanava hallita tunteita.
Kulttuurisesti tämä ilmiö vahvistuu, koska seksuaalisuus on yksi harvoista tunnetiloista, jolle annetaan lupa olla suuria, intensiivisiä ja kehollisia. Samalla monia muita tunteita, kuten pelkoa, avuttomuutta, kateutta, syvää surua, tarvitsevuutta ja näiden näyttämistä pidetään heikkouden merkkeinä. Kun tunne ei ole sosiaalisesti sallittu, se naamioituu sellaiseksi, joka on. Tai sellaiseksi impulssiksi mitä keho lähettää. Lapsuudessa vaille hellyyttä, nähdyksi tulemista ja huomiota jääneet saattavat hakea tämän tarpeen täyttämistä esim. seksistä tuntemattomien kanssa, sillä se voi olla ainoa keino kokea edes etäisesti saavansa hellyyttä, nähdyksi tulemista ja arvostusta.
Ongelma ei ole seksuaalisuus itsessään, vaan se, että siihen kanavoituu asioita jotka eivät kuulu sille alueelle. Kun käsittelemätön tunne seksualisoituu, yhteys omaan sisäiseen todellisuuteen hämärtyy. Nautinto voi olla todellista, mutta sen taustalla oleva tarve jää täyttymättä. Syntyy noidankehä, jossa on enemmän kokemuksia, mutta vähemmän ymmärrystä ja isompi tyhjyyden kokemus.
Seksuaalisuudesta on tullut tunnesäätelyn väline
Olemme oppineet, että seksuaalisuus on valtaa. Se liitetään monesti rahaan ja menestykseen. Se mikä näyttää päälle päin ihannoitavalta ja menestyksekkäältä saattaakin kätkeä sisäänsä kipuja joita ei ole ollut vielä turvallista katsoa. Koska seksuaalisuudesta on tullut ihailtavaa, se näyttää vahvuudelta ja vallalta, vaikka todellisuudessa se peittää alleen haavoittuvuutemme, sekä todelliset tarpeemme, joita ei saa näyttää.
Kun yhteiskunnassa ei opeteta tunnistamaan ja käsittelemään tunteita, ihmiset alkavat säädellä oloaan kehon kautta, alitajuisesti. Yksinäisyyden tunnetta kompensoidaan huomiolla jota saadaan seksuaalisuudella. Häpeää on helpompi kestää kun kokee itsensä haluttavaksi. Tyhjyyden tunnetta pyritään sietämään nopeilla stimulaatiolla ja kiihottumisella. Sisäistä turvattomuuden tunnetta kompensoidaan hakemalla vetovoimaa.
Seksistä on tullut laajasti hyväksytty tapa paikata tunnistamattomia tunteita, ei vain ilmentää rakkautta tai nautintoa. Tämä tekee seksuaalisuudesta tunnetasolta lähtevää puutteen kieltä. Ei yhteyden kieltä, jota se kauneimmillaan on.
Kun monilla on sama kompensaatiokanava haastaville tunteille, arvo alkaa perustua haluttavuuteen. Kun tarpeet kanavoituu kohdattavaksi sellaista väylää pitkin jonka kautta niitä ei koskaan voi täyttää sisäinen tyhjyys kasvaa.
Yliseksualisoituneessa maailmassa ihmiset oppivat huomaamatta
“Olen arvokas, jos minua halutaan”
“Olen olemassa, jos minua katsotaan”
“Minulla on merkitys, jos herätän halua”
Tämä siirtää identiteetin aitoudesta performanssiin.
Kysymys ei ole enää siitä “kuka olen” vaan “mitä minussa halutaan”.
Miten tunne voi muuttua seksuaaliseksi?
Tunne ei muutu seksuaaliseksi, koska päätät niin. Kehon automaattiset reaktiot eivät erottele tunteita. Sama fysiologinen vire, joka syntyy pelosta tai vihasta, voi laukaista seksuaalisen tunteen. Se on kehon hyvin alitajuinen ja automaattinen tapa yhdistää voimakas tunne ja kiihottuminen. Huomaat tunteiden seksualisisoitumisen esimerkiksi siitä miten koet ristiriitaa omien tunteiden välillä: halua ja häpeää samassa hetkessä. Kehon ja mielen automaattiset reaktiot eivät erottele tunteita järjellä, mikä on ”sopivaa” ja ”epäsopivaa.” Kehon fysiologinen vire (sydämen syke, hengitys, lihasjännitys) on usein sama riippumatta siitä, onko tunne pelkoa, vihaa tai seksuaalista kiihottumista. Jos tunne ei saanut aikanaan asianmukaista ilmaisua tai käsittelyä, keho voi liittää sen seksuaalisuuteen myöhemmin.
Pelko voi johtaa kiihottumiseen sillä kehon autonominen reaktio (adrenaliini, sydämen syke, hengitys) voi laukaista seksuaalisen tunteen, vaikka alkuperäinen tunne on pelko.
Viha voi kanavoitua seksuaalisen energian purkautumiseen, koska molemmat tunteet liittyvät voimakkaaseen kehon vireeseen. Henkilö voi kokea kehon mielihyvää tai kiihottumista yhdistettynä häpeään tai suruun, sillä tarve voi liittyä läheisyyteen ja hellyyteen, eikä näihin ole kaavaa jolloin seksuaalisuus on helposti saatavilla oleva tarpeen täyttämisen keino. Kun tarpeet ja tavat täyttää niitä ovat voimakkaassa ristiriidassa se voi aiheuttaa hämmennyksen tuntemuksia. Aito intiimiys ja läheisyys voi tuntua pelottavalta ja uhkaavalta, koska se herättää alkuperäisen tunteen. Tämä voi johtaa joko intiimiyden välttelemiseen tai toistuvien haitallisten kaavojen muodostumiseen.
Käsittelemättömät tunteet voivat johtaa yliseksualisoitumiseen
Henkisesti aikuisella ihmisille on kyky kannatella ja ymmärtää omia tunteitaan. Henkisesti aikuiseksi kasvu on harvinaista, sillä se vaatii aidosta minuudesta käsin eläviä henkisesti aikuisia ihmisiä kasvattajiksi. Maailmamme on niin traumatisoiva ja epävakaa paikka, että harva aikuinen on viime vuosikymmeninä pystynyt käsittelemään traumojaan ja kasvamaan aitoon todelliseen minuuteensa, henkiseen aikuisuuteen. Ja näin ollen olemaan tukena ja turvana myös lapsilleen heidän todellisissa tunnetarpeissaan. Lisäksi traumaymmärrys on vasta nyt lisääntynyt niin merkittävissä määrin, että asianmukaista apua traumoihin on edes saatavilla näin laajasti, ehkä ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa.
Terve tunne-elämä sallii inhimillisyyden ja haavoittuvuuden näyttämisen, mutta yhteiskuntamme on perustunut pitkälti riiston ja selviytymisen lainalaisuuksiin. Kilpailuyhteiskunnissa on pärjännyt parhaiten defensiivisillä selviytymistaidoilla sekä kompensaatioilla. Niillä säännöillä on totuttu pelaamaan, koska haavoittuvuudelle ja inhimillisyydelle ei ole ollut tilaa. Haavoittuvuutta, aitoja tunteita sekä inhimillisyyttä on pidetty jopa häpeällisenä. Tämä on ymmärrettävää siitä näkökulmasta, että selviytymisestä käsin toimiville traumaa kantaville osille turva ja aikuisuus näyttäytyy joskus uhkaavana, sillä sellainen läsnäolo nostaa haavojen kipukohdat esiin ja pakottaa katsomaan kaikella rakkaudella kipujen alkulähdettä.
Kun aito yhteys korvautuu tunnemaailmaa kompensoivilla nopeilla ärsykkeillä, seksuaalisuus on suosittu tapa olla ja ilmentää itseään. Siksi seksi myy. Tällaisessa kulttuurissa ei kohdata aitouden, inhimillisyyden ja haavoittuvuuden kautta, vaan seksuaalisuuden kautta kompensoiden lapsuudessa jääneitä tunnevajeita.
Yliseksualisoitunut kulttuuri suosii intensiteettiä ilman turvallisuutta ja yksilön haluihin perustuvaa tapaa olla yhteydessä ja kuluttaa. Tällaisessa kulttuurissa myös traumadynamiikat normalisoituvat, koska suuri osa ihmisistä kantaa käsittelemättömiä tunteita ja traumoja. Silloin myös vallitseva kulttuuri alkaa heijastaa niitä. Tämä linkittää vallan ja konrollin seksiin. Ja juuri näin yhteiskuntamme valtaapitävät on totuttu näkemään johdossa.
Se mikä on alun perin trauman kieli, muuttuu “normaaliksi estetiikaksi”. Tämä tekee vaikeaksi erottaa: mikä on aitoa halua ja mikä on hermoston selviytymisreaktiota
Yliseksualisoituneessa kulttuurissa ihmiset ovat enemmän tunteidensa vankeja kuin vapaita. He ovat enemmän irrallaan itsestään, sillä yhteys omaan aitoon minuuteen todellisten tunteiden ja tarpeiden kautta puuttuu. Seksuaalisuus kantaa kaikkea sitä, mitä tunnetasolla ei voi kohdata. Se on yhteyden puutetta, joka on puettu seksin muotoon.
Yhä useampi alkaa kokea tyhjyyttä ja huomata “minua halutaan, mutta minua ei kohdata” Tämän seurauksena kollektiivisesti on alkanut syntyä vastaliike, kohti tunnetaitoja ja kohti kehoa, läsnäoloa, turvallista intiimiyttä ja tunnetietoisuutta.
Aito seksuaalisuus ei ole sama asia kuin seksuaalisuutta korostava kulttuuri.
Seksuaalisuus itsessään on leikkiä, vapautta, iloa ja nautintoa. Se on elinvoimaa. Se ei ole ongelma. Se mistä kirjoitan, ei ole seksuaalisuus, vaan kulttuuri, jossa seksistä on tullut korvike sille, mitä ei osata kohdata tunnetasolla. Jotta voimme luoda terveempää kulttuuria seksuaalisuuden ympärille, on tunnistettava nykyiseen tilanteeseen johtaneet vinoutumat.
Aito seksuaalisuus syntyy turvasta, ei selviytymisestä. Se ei perustu katseeseen, haluttavuuteen tai performanssiin. Se ei vaadi yleisöä, vaan yhteyden kumppanin kanssa. Se ei paikkaa puutetta, vaan virtaa täyteydestä ja yhdessä jaetusta arvostuksesta, hyvästä olosta. Nykyinen seksuaalisuutta korostava kulttuuri taas rakentaa arvoa näkyvyydelle, ruokkii hermoston ylivireyttä, palkitsee intensiteetin, ei läsnäolon sekä sekoittaa halun ja tarpeen. Ne voivat näyttää samalta pinnalta, mutta ne tulevat täysin eri paikasta kehossa ja psyykessä.
Tunnetaidot ja kehoyhteys
Viisaus alkaa siitä, että uskaltaa hidastaa ja kysyä, mitä tunne oikeasti haluaa sanoa. Mitä tämä halu yrittää suojella? Mitä tämä kiihtymys peittää alleen? Kun tunne saa tulla nähdyksi omalla nimellään, sen ei enää tarvitse pukeutua seksuaalisuuden vaatteisiin tullakseen kuulluksi. Silloin seksuaalisuudestakin voi tulla vapaampaa, ei pakoreitti, vaan tietoinen valinta.
Harjoitukset, jotka erottelevat kehon tuntemukset ja tunteet, auttavat tunnistamaan mikä tunne on mikä. Kaikki voimakkaat tunteet voivat muuttua seksuaalisiksi kokemuksiksi, esimerkiksi:
Pelko → kehon jännitys voi laukaista kiihottumisen
Viha → voimakas energia purkautuu seksuaalisuutena
Suru → keho yhdistää tunteen ja mielihyvän
Häpeä → ristiriitaiset tunteet voivat kietoutua seksuaalisuuteen
Tunteen seksualisoituminen on normaali ja ymmärrettävä ilmiö, erityisesti trauma- tai stressihistorian yhteydessä. Kun opit tunnistamaan ja erottelemaan tunteet seksuaalisuudesta, voit löytää rauhaa kehossasi, turvallisuutta suhteissasi ja syvempää ymmärrystä omista kokemuksistasi.
VAHVISTA SISÄISTÄ TURVAN TUNNETTA – kirjan ennakkotilaus
Sisäinen turvan tunne on perusta kaikelle elämässämme.
Oppiminen, ihmissuhteet, muutokset ja hyvinvointi rakentuvat sen varaan, koemmeko olomme sisäisesti turvatuksi vai joudummeko toimimaan selviytymisestä käsin.
Usein yritämme muuttaa ulkoisia olosuhteita tai muita ihmisiä, vaikka todellinen vaikutusvaltamme on omassa sisäisessä tilassamme. Kun sisäinen turva vahvistuu, myös muutokset elämässä alkavat tapahtua kestävämmällä ja lempeämmällä tavalla.
Vahvista sisäistä turvan tunnetta -kirja kutsuu pysähtymään tämän teeman äärelle. Kirjan avulla opit tunnistamaan itsessäsi turvan ja turvattomuuden tiloja sekä saat käytännöllisiä työkaluja sisäisen turvan vahvistamiseen – riippumatta nykyisestä elämäntilanteestasi tai olosuhteistasi.
Teos on Maiju Palinin toinen kirja. Esikoisteoksessaan Trauman parantama hän avasi omaa traumatoipumismatkaansa ja eheytymisen kannalta olennaisia oivalluksia. Tässä kirjassa katse syvenee yhteen hyvinvoinnin keskeisimmistä tekijöistä: sisäiseen turvaan. Kirja on kirjoitettu selkeällä, lempeällä ja helposti omaksuttavalla tavalla.
Lue myös artikkelini:
Kun trauma on kehossa koitamme turhaan korjata mieltämme
Trauman takana on ihminen – dissosiaatioista vapauteen
Ahdistuneen kiintymyssuhdetyylin eheyttäminen
Trauma ja uupumus kietoutuvat toisiinsa
Jokainen kipusi ansaitsee ja tarvitsee tulla nähdyksi rakkaudessa
Kun trauman taika raukeaa
Kuulutko sinäkin heihin jotka eivät tunnu löytävän elämässä paikkaansa? Kuulutko etsijöiden heimoon?
0 kommenttia