Joitakin vuosia sitten sain sähköpostiini blogini lukijalta pyynnön kirjoittaa trauman ja uupumuksen yhteydestä. Hän toivoi, että kirjoittaisin aiheesta kirjaani Trauman parantama, jota silloin työstin. En kuitenkaan kokenut minulla olevan silloin riittävän selkeää ymmärrystä ja näköalaa aiheeseen, joten en sitä erikseen kirjassani tuolloin käsitellyt.

Erityisesti viimeisen parin vuoden aikana olen oppinut ymmärtämään asiaa selkeämmin. Toipumisen kannalta on tärkeää ymmärtää mitä itsessä tapahtuu myös biologian kannalta. Jos emme ymmärrä luonnollisia mekanismeja trauman ja uupumuksen taustalla, saatamme pitää itseämme jollain tavalla viallisina ja syyttää itseämme, jolloin vain näillä stressiä lisäävillä tunteilla lisäämme taakkaa ja syvennämme selviytymistilaa.

Aiheen ajankohtaisuus ei ole viime vuosina vähentynyt. Päinvastoin, uupumus ja trauma ovat aiheina entistäkin enemmän pinnalla, joten ajattelin nyt tarttua näiden kahden väliseen yhteyteen ja avata ajatuksiani ja oppimaani aiheesta.

Olen itse yrittäjänä joutunut opettelemaan omille voimavaroilleni sopivan elämänrytmin, sillä traumaoirehdinta on kuluttanut välillä uskomattoman paljon voimavarojani ja varsinkin vuonna 2017 kokemani uupumuksen jälkeen voimavarani eivät ole enää palanneet entiselle tasolle. Saankin jatkuvasti kiinnittää huomiota tasapainoon, jotta pysyn toimintakykyisenä eikä uupumusoireet hyökkää päälle.

Uupumus on siitä kavala, että se hiipii yleensä pitkän ajan kuluessa, kuin huomaamatta, jos oireita ei ymmärrä. Trauma taas voi olla niin vanha tuttu, että sen kanssa on elänyt aina, joten muunlaista todellisuutta ei oikeastaan edes tiedä.

Uupumus ja trauma ovat molemmat ilmiöitä, jotka vaikuttavat syvästi sekä kehoon että mieleen.

Uskon trauman ja uupumuksen välisen yhteyden olevan yleinen, mutta vähemmän huomioitu ilmiö. Molemmat liittyvät kehon stressijärjestelmään, ja siksi niiden oirehdinta kietoutuu toisiinsa. Molemmat ovat oma ilmiönsä, mutta jo valmiiksi traumasta oireileva keho voi uupua helpommin.

Ne voivat ilmentyä erillisinä, mutta usein ne myös kietoutuvat yhteen monimutkaisella tavalla. Traumatisoituminen on syvällinen, usein elämää, persoonaa ja maailmankuvaa muuttava tila, joka vaikuttaa pitkällä aikavälillä kokemukseen maailmasta ja itsestä. Uupumus on kehon ja mielen reaktio liialliseen kuormitukseen ja palautumisen puutteeseen. Molemmat vaativat kuitenkin huomiota ja hoitoa, mutta ne voivat vaatia eri lähestymistapoja ja hoitomuotoja toipumisen tukemiseksi. Ihminen saattaa huomata uupuneensa työssä tai arjessa, mutta taustalla saattaakin olla käsittelemättömiä traumakokemuksia, jotka kuormittavat hermostoa ja tekevät palautumisesta vaikeampaa.

Traumaoirehdinta itsessään on uuvuttavaa, sillä trauma aiheuttaa jatkuvaa stressitasojen koholla olemista. Trauma voi johtaa siihen, että kokee tietyt tunteensa, kokemukset tai ylipäänsä maailman ja erilaiset asiat uhkaaviksi. Jos triggereitä, eli traumaoirehdintaa laukaisevia traumaattisesta tilanteesta muistuttavia asioita on paljon, sitä kuluttavampaa se on keholle ja mielelle, sillä kortisolitasot saattavat olla koko ajan ”tapissa.” Esimerkiksi lapsuudessa turvattomuutta kokenut ihminen voi aikuisena olla jatkuvasti ylivirittynyt ja pelätä, että jokin menee pieleen. Tämä krooninen varuillaanolo kuluttaa valtavasti voimavaroja, mikä voi johtaa uupumukseen, vaikka elämässä ei juuri sillä hetkellä olisikaan näkyviä liikaa kuormittavia stressitekijöitä.

Traumatisoitunut keho voi tuottaa jatkuvasti liikaa kortisolia

Kun keho erittää jatkuvasti kortisolia, ihminen on jatkuvassa valppauden tilassa. Tämän takia voi olla mahdotonta rentoutua tai tuntea turvaa yhtään missään. Silloin ei myöskään palautumista pääse tapahtumaan. Stressin lisäksi, käsittelemätön trauma voi aiheuttaa myös voimakkaita tunnetiloja kuten vihaa, ahdistusta, pelkoa tai surua. Nämä tunnetilat itsessään aktivoivat lisää stressijärjestelmää.

Tunteilla on yhteys stressitasoihin, sillä tietyt tunteet varsinkin pitkään jatkuessaan lisäävät kortisolin eli stressihormoninen tuotantoa. Tämä vaikuttaa koko kehon toimintaan, myös aivoihin, jolloin muisti, tunteiden säätely, uusien asioiden oppiminen ja nukkuminen voi häiriintyä. Trauman kokeneelle ihmisille voi kehittyä univaikeuksia, mikä estää saamasta riittävän määrän syvää unta jolloin uupumuksen riski kasvaa edelleen. Myös esimerkiksi ruoansulatusjärjestelmä voi kärsiä jatkuvasta stressistä. Se voi aiheuttaa vatsakipuja ja jopa suolistosairauksia. Krooninen stressi ja pitkään jatkuneet haastavat tunteet voivat myös aiheuttaa lihasjännityksiä erityisesti niskaan ja hartioihin, aiheuttaen kipuja, jotka puolestaan voivat lisätä kehon stressiä ja estää palautumista.

Krooninen stressi on vakavasti otettava asia, joka voi edesauttaa monenlaisten sairauksien puhkeamista, jolloin erityisesti trauman kokeneelle on hyvä ymmärtää, millä tavalla stressitasoja voisi laskea, jotta palautumista voi tapahtua.

Trauma voi ilmetä kehollisesti monin tavoin, ja se voi vaikuttaa merkittävästi uupumuksen kehittymiseen. Trauma ei ole mielessä, eikä ajatuksissa, vaan se on kehossa. Siksi on tärkeää ymmärtää myös toimivat keinot hoitaa ja käsitellä traumaa. Kun keho on traumaattisen kokemuksen seurauksena jatkuvasti stressissä, se ei pääse riittävästi palautumaan. Keho tarvitsee palautumisaikaa, jotta se voi tasapainottaa stressihormonit ja uudelleenrakentaa energiavarastot.

Trauma voi aiheuttaa kroonista väsymystä, joka ei parane levolla.

Kehon jatkuva valppaustila vie energiaa, eikä keho saa riittävästi levon ja palautumisen mahdollisuuksia. Tästä seuraa väsymys, joka voi kietoutua uupumukseksi. Uupumus voi estää yksilöä käsittelemästä trauman aiheuttamia tunteita ja stressiä, mikä puolestaan voi pahentaa oireita. Ja niin noidankehä on valmis. Jos trauma jää käsittelemättömäksi ja keho ei pääse palautumaan riittävästi, kehon väsymys ja henkinen kuormitus voivat muodostaa negatiivisen kierteen, jossa uupumus vain pahenee. Tässä vaiheessa keho voi olla niin kuormittunut, että se ei enää kykene käsittelemään lisääntyvää stressiä, ja uupumus saattaa kehittyä krooniseksi.

Moni kokee syyllisyyttä ja hämmennystä: ”Miksi olen näin väsynyt, vaikka kaikki on periaatteessa hyvin?”

Joskus uupumus on kehon tapa kertoa, että se kantaa jotakin vanhaa taakkaa. Ihminen voi olla tietämättään elänyt vuosia tai vuosikymmeniä siten, että hänen hermostonsa on sopeutunut jatkuvaan kuormitukseen. Kun elämässä tulee liian rankka kuormitus ja stressinsietokyky ylittyy, kaikki patoutunut väsymys ja käsittelemätön stressi voivat purkautua yhtä aikaa – seurauksena voi olla syvä uupumus.

Esimerkiksi ihminen, joka on aina ollut ”vahva” ja hoitanut kaiken itse, saattaa havahtua siihen, ettei enää jaksa. Hän voi kokea uupumuksen pelkästään työstä johtuvaksi, mutta taustalla voi olla vuosien mittainen selviytymistila, joka on juontanut juurensa jo lapsuudesta. Miellyttäminen, omien rajojen jatkuva venyttäminen, sopeutuminen epäterveisiin työoloihin ja tilanteisiin, jatkuva huoliajattelu, muiden tunteiden kantaminen, omien arvojen vastaisen elämäntyylin ja työn tekeminen, omien tarpeiden ohittaminen ja monet muut syyt voivat johtua osittain traumasta. Ihminen joka kasvaa selviytymään pienestä pitäen, ei ehkä osaa edes ajatella tai tunnistaa omia tarpeitaan. Tämä johtaa ajan kuluessa valtavaan kuormitukseen, jonka viimeinen pisara saattaa näennäisesti olla työ tai kuormittava elämäntilanne.

Koska sekä trauma että uupumus vaikuttavat hermostoon, toipuminen edellyttää muutakin kuin pelkästään henkistä asian käsittelyä tai pelkästään lepoa. Hermostolle täytyy antaa kokemuksia siitä, että se on turvassa – ja tämä tapahtuu usein muilta saadun tuen, läsnäolon harjoittamisen, kehollisten harjoitteiden, tietoisen tunteiden käsittelyn, sekä armollisuuden opettelun ja myötätunnon kautta.

Kehon ja mielen täytyy saada toistuvasti kokemus siitä, että ne ovat turvassa, eikä tarvitse olla jatkuvassa selviytymistilassa.

Trauma ja uupumus voivat olla tiiviisti yhteydessä toisiinsa, sillä molemmat vaikuttavat hermoston tasapainoon. Jos ihminen kantaa mukanaan käsittelemätöntä traumaa, se voi altistaa uupumukselle, ja jos ihminen uupuu, se voi tuoda esiin aiempia traumaattisia kokemuksia.

Toipuminen ei ole pelkästään lepoa, vaan se on myös hermoston uudelleenkouluttamista ja itsensä kohtaamista myötätunnolla. Kun keho ja mieli saavat toistuvasti viestin siitä, että ne ovat turvassa, uupumuksen ja trauman taakka voi alkaa keventyä.

On tärkeää ymmärtää oman kehonsa toimintaa uupumuksen äärellä. Siksi olen luonut kolmen videon kattavan valmennuksen Selviytymisestä kukoistukseen. Valmennuksessa lisään ymmärrystä ja myötätuntoa tilanteeseesi, ja kerron sinulle miten voit auttaa palautumistasi yksinkertaisilla jatkuvasti saatavilla olevilla keinoilla. Kurssilla käydään läpi kroonisen stressin vaikutuksia, kuormitustekijöitä ja siitä, kuinka voit helpoilla tavoilla aktivoida hyvänolonhormoneja kehossasi. Nämä hormonit edesauttavat palautumistasi. Valmennus on saanut paljon kiittävää palautetta. Voit ostaa valmennuksen edullisesti tästä linkistä. 

Lue myös artikkelini:

Traumaperäinen stressihäiriö
Kun trauma on kehossa koitamme turhaan korjata mieltämme
10 alkavan uupumuksen merkkiä – Uupumuksen tunnistaa kunnolla vasta kun pysähtyy
5 keinoa toipua uupumuksesta ja mitä opin uupumuksestani
7 vinkkiä miten lisätä sisäistä turvallisuuden tunnetta elämässä
Turvattomuuden tunne vie voimavaroja
Sisäinen turvattomuus naamioituu pärjäämisen taakse
Kuulutko sinäkin heihin jotka eivät tunnu löytävän elämässä paikkaansa? Kuulutko etsijöiden heimoon?