Usein arvotamme fyysisen väkivallan vakavammaksi kiusaksi kuin henkisen. Kuitenkin, henkinen kipu voi olla jossain tilanteissa jopa tuskallisempaa. Tunnepuolen kipua voi olla myös vaikeampi parantaa, sillä sitä ei ymmärretä kuten fyysistä kipua, eikä sen hoitamiseen näin ollen ole tarjolla tukea ja apuakaan riittävästi.

Sosiaalisissa tilanteissa koettu hylätyksi tulemisen tunne, häpäiseminen, tuomitseminen, mitätöinti, haukkuminen, väheksyntä tai muunlainen kiusaaminen näkyvät aivoissa samassa osassa kuin fyysinen kipu. Tutkimukset ovat osoittaneet, että sosiaalinen kipu aktivoi samoja aivoalueita kuin fyysinen kipu. Tätä kipua kokeneiden ihmisten on myös todettu kokevan selkeitä vaikutuksia siihen, miten he suhtatuvat sosiaalisiin tilanteisiin ja muihin ihmisiin.

Yksi tunnetuimmista tutkimuksista, joka osoitti sosiaalisen kivun ja fyysisen kivun yhteyden, on vuonna 2003 tehty ”Cyberball”-tutkimus. Tutkimuksessa järjestettiin tilanne, jossa osa tutkimukseen osallistuneista jätettiin huomiotta ja torjuttiin sosiaalisen tilanteen ulkopuolelle, muiden jatkaessa kanssakäymistä ja pelaamista yhdessä. Osallistujien aivoja skannattiin tilanteen aikana. Aivokuvista huomattiin, että sosiaalinen torjunta aktivoi samoja aivoalueita kuin fyysinen kipu. Osallistujat kokivat torjunnan psyykkisesti kivuliaana, ja vaikutus oli sitä voimakkaampi, mitä enemmän nämä alueet aktivoituivat.

Aivot reagoivat sosiaaliseen kipuun kuten fyysiseen kipuun

Kuuntelin sensomotorisen valmentajan Lauriina Myllymäen ja hänen kollegansa podcastia Sensocast. Uusimmassa jaksossa heillä oli aiheena sosiaalinen kipu ja sen vaikutukset. He puhuivat aiheesta omien kokemusten kautta ja sensomotorisen työskentelyn näkökulmasta. Aihe herätti itselläni suoranaisen heurekan. Tämä teema on merkittävä omalle hyvinvoinnilleni, koska olen kokenut koko aikuisikäni jonkinasteista sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Lukeepa se minulla myös diagnosoituna. Sosiaaliset tilanteet aiheuttavat minulle monesti stressiä etukäteen, koska ne aktivoivat minussa jännittyneisyyttä ja pelkoa. Vanhat kokemukseni siitä, ettei ihmisten seurassa ole turvallista emotionaalisella, eikä välttämättä fyysiselläkään tasolla, heräävät.

Ikävät sosiaaliset kokemukset tuntuvat voimakkaasti kehossa

Koen sosiaaliset tilanteet joissa on vahingolliset tarkoitusperät voimakkaasti. Joskus tunne on kuin joku iskisi minulta palleasta ilmat pihalle, tai kuin saisin voimakkaan koko kehossa tuntuvan sähköiskun. Se tuntuu kokonaisvaltaisesti koko kehossa, joskus myös fyysisenä pahana olona. Saatan kokea myös eri kehon osissa tärinää, jännitystä tai värinää. Nykyään tämä kipu ei vie minua enää dissosiaatioon, mutta aiemmin joitakin vuosia sitten tapahtui myös niin. Minun on nykyään helpompi erottaa myös ikävät kommentit itsestäni, mutten edelleenkään mielelläni altistu tilanteille, joissa on uhkana kokea häpäisyä ja mitätöintiä. Erityisesti tällaisesta käyttäytymisestä muiden osalta minulla kun on todella ikäviä toistuvia kokemuksia.

Olen saanut moneen vaikeaan haasteeseen apua, mutta tämä tunne kurkkii edelleen ajoittain, vaikkakin paljon lievempänä kuin aiemmin. Olen saanut apua sosiaalisten tilanteiden pelkojen lievittymiseen monesta. Esimerkiksi kun kilpirauhasarvoni saatiin liikatoiminnasta kohdilleen ja suolistomikrobiomini tervehdyttyä Boris-maitohappobakteeri juoman avulla. (sisältää mainoslinkin) Kyllä, suolistomikrobiomi voi myös vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti sosiaalisuuteen. Se kannattaa tsekata kuntoon joka tapauksessa, koska lääkärinkin mukaan suolistomikrobiomin terveys on yhtä olennainen osa hyvinvointia kuin nukkuminen.

Sosiaalinen kipu voi johtaa sosiaalisten tilanteiden välttelyyn

Sosiaalisesti kivuliaat kokemukset voivat johtaa välttämiskäyttäytymiseen. Siihen, että ihminen välttelee vastaavia tilanteita tulevaisuudessa. Sosiaaliset tilanteen eivät ole oman kontrollin alla, joten ne voivat herättää avuttomuuden tunteita. Mikäli huonoja kokemuksia ihmissuhteissa on paljon, niihin on saattanut ehdollistua ja alistua. Tällöin voi kokea, ettei voi vaikuttaa tilanteeseensa ja lakkaa edes yrittämästä.

Olen itse huomannut rajanneeni elämäni itselleni riittävän turvallisiin ihmissuhteisiin, sillä aiemmat todella ikävät kokemukseni on saaneet minut välttelemään altistumasta sosiaaliselle kivulle. Selän takana puhuminen, luottamuksen pettäminen, ulkopuolelle jättäminen, arvostelu, mitätöiminen, haukkuminen, häpäisy ja väärien tulkintojen projisointi minuun on tuntunut todella kivuliaalta varsinkin. Olen sen vuoksi tullut varovaisemmaksi tutustumaan uusiin ihmisiin. Tunnistan välttelyn taustalla olevan myös lapsuuden ja nuoruuden aikaisten traumaattisten tilanteiden tehneiden kipukohtien aktivoitumisen. Nämä kipukohdat tekevät nykyhetkessä samaan kohtaan osuvasta kivusta voimakkaamman. Kun menneisyyden tunteet on riittävästi käsitelty, sama kohta ei enää aktivoidu yhtä voimakkaasti.

Voisikin sanoa, että pelätessämme ulkopuolellamme jotain asiaa, pelkäämme itse asiassa tunteitamme. Mutta tämä on hyvin inhimillistä, sillä kukapa ehdoin tahdoin haluaa esimerkiksi laskea kuumalle levylle kättään. Sama asia liittyy myös ihmissuhteisiin. Luonnollisestikaan emme halua kokea samaa kipua uudelleen ja uudelleen jos se on vältettävissä.

Martin Seligman ja Steven Maier tekivät vuonna 1967 koirille kokeen, jossa he tutkivat miten kontrolloimattomat negatiiviset kokemukset vaikuttavat oppimiseen ja käyttäytymiseen. Seligman ja Maier halusivat selvittää, miksi jotkut eläimet (ja ihmiset) eivät yritä paeta tai muuttaa tilannettaan, vaikka siihen olisi mahdollisuus. He epäilivät, että jos yksilö kokee toistuvasti tilanteita, joissa se ei voi vaikuttaa tapahtumiin, se oppii avuttomaksi ja lakkaa yrittämästä myöhemminkin. Tutkimuksessa koirat altistettiin kivulle ja jonka seurauksena niiden käyttäytyminen muuttui.

Koe suoritettiin kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa koirat jaettiin kolmeen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän koirat eivät saaneet sähköiskuja. Toisen ryhmän koirat saivat sähköiskuja mutta saivat ne loppumaan painamalla vipua. Kolmannen ryhmän koirat saivat sähköiskuja, mutta eivät voineet vaikuttaa niihin vaan joutuivat alistumaan tilanteeseen. Kokeen toisessa vaiheessa kaikki koirat asetettiin aitaukseen, jossa ne saattoivat paeta sähköiskuja hyppäämällä esteen yli.

Koirat jotka olivat olleet ryhmissä 1 ja 2 oppivat nopeasti pakenemaan. Kolmannessa ryhmässä olleet koirat eivät edes yrittäneet paeta vaan makasivat passiivisina. Ne olivat oppineet avuttomiksi aiemmassa tilanteessa ja ”alistumaan kohtaloonsa.”

Sosiaalisissa tilanteissa koettu kipu vaikuttaa ihmiseen monin tavoin sekä psykologisesti että biologisesti

Sosiaalinen kipu muuttaa käyttäytymistä, aivojen toimintaa ja voi aiheuttaa pitkäaikaisia psyykkisiä ja fyysisiä vaikutuksia – aivan kuten fyysinen kipukin. Mikäli altistuu toistuvasti sosiaaliselle kivulle se voi aiheuttaa lamaannusta, masennusta, turvattomuudesta kumpuavaa ahdistusta, itsetunnon heikkenemistä ja selkeitä fyysisiä oireita, kuten kipuja, unihäiriöitä ja stressihormonien (kortisoli) nousua. Pitkäaikainen kuormitustila johon jatkuvasti koholla oleva stressihormonitaso johtaa voi aiheuttaa myös monenlaisia muita terveysongelmia ja erilaisia pitkäaikaisiakin sairauksia.

Sosiaalinen kipu ja sen välttely voi johtaa myös kompensaatioihin tai defensiivisyyteen. Toiset suojautuvat vihalla, epäluottamuksella ja toiset taas alistumalla ja miellyttämällä muita. Tämä voi johtaa myös siihen, että sopeutuu hyvinkin epäterveisiin tilanteisiin yrittääkseen välttää kivun kokemista. Miellyttämisen ja rajattomuuden lisäksi se voi johtaa myös ylivarovaisuuteen, jolloin tulkitsee neutraalejakin tilanteita negatiivisesti ja pelkää uutta tilannetta jossa kokee kipua.

Sosiaalisen kivun seuraukset voivat olla vakavat ja siksi sitä on tärkeää hoitaa

Sosiaalisen kivun hoitaminen vaatii sekä psykologisia että biologisia lähestymistapoja, koska se vaikuttaa sekä mieleen että kehoon samalla tavalla kuin fyysinen kipu. Itselleni kuten sanottu, on vaikuttanut erittäin paljon se, että olen saanut kehoni tasapainoon esimerkiksi suolistomikrobiomin ja kilpirauhasarvojeni osalta.

Koska sosiaalinen kipu tuntuu myös emotionaalisella tasolla on tärkeää olla läsnä itselleen myötätuntoisesti silloinkin kun kokee henkistä kipua. Muille ihmisille puhuminen ja heidän kauttaan saatu validointi voi joskus lievittää tilanteen kivuliaisuutta. Kun ympärillä on ihmisiä joihin voi luottaa ja joihin kokee yhteyttä, sosiaalinen kipu on helpompi käsitellä. Käsittelemätön sosiaalinen kipu sen sijaan voi aiheuttaa trauman ja johtaa pahimmillaan jopa oman itsetunnon ja itsearvostuksen murenemiseen.

Varsinkin käsittelemätön menneisyydessä koettu sosiaalinen kipu, voi vaatia pidemmän hoitojakson terapeutin avulla. Kaikilla ei ole luotettavaa tai tunnetaitoista lähipiiriä, joiden kanssa asioita voisi käsitellä niin, että tulee kuulluksi ja nähdyksi omassa kivussaan. Tällöin ammatillinen apu on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tapa käsitellä asiaa. Sosiaalisista tilanteista aiheutunut trauma voi aiheuttaa erilaisia vääristyneitä käyttäytymis- tai ajatusmalleja, joita voi olla hyvä purkaa ja käsitellä luotettavan, turvallisen ja asiansa osaavan ammattilaisen kanssa. Tällaisessa tapauksessa myös ryhmäterapia voi auttaa rakentamaan uudelleen sosiaalisia taitoja ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Fyysinen kosketus kuten halaaminen, hieronta ja silittely, aktivoi oksitosiinia, joka voi vähentää sosiaalisen kivun vaikutuksia. Joissakin tapauksissa myös liikunta voi helpottaa oloa, sillä se vapauttaa endorfiineja, jotka voivat lievittää sosiaalista kipua. Liikunnan ja harrastusten avulla voi myös saada korjaavia kokemuksia kannustavassa yhteisössä, ja se voi viedä ajatukset muualle. Sosiaalisista tilanteista johtuvaa kipua ei kuitenkaan mielestäni kannata piilottaa tai vältellä, sillä sen hoitamattomuudella voi olla vakavat, isosti elämään vaikuttavat seuraukset.

Joskus sosiaaliseen kipuun johtavat tilanteet johtuvat väärinkäsityksestä, ja ajattelemattomuudesta.

Joskus kipu aktivoituu, vaikka kyseessä olisi väärinkäsitys. Kaikista paras tilanne onkin silloin kun toinen henkilö on riittävän turvallinen, jotta asiaa voidaan käsitellä yhdessä. Tällöin väärinkäsitykset voivat korjaantua ja saadaan mahdollisuus luoda eheyttäviä yhteyttä vahvistavia kokemuksia. Joskus tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Kaikkien ihmisten kanssa ei ole mahdollista löytää yhteisymmärrystä ja jotkut eivät ymmärrä tai kunnioita emotionaalisen koskemattomuuden rajoja. Tällöin ainoa keino on rajata oma elämä niin, että saa elää turvallisella vyöhykkeellä tältä osin.

Johonkin pisteeseen asti voimme järkeillä muiden toimintaa. Varsinkin somessa voi tulla yllättäviä väärinkäsityksiä, joten on aina mahdollista, että olemme tulkinneet toisen väärin. Mikäli jokin tilanne tuntuu pahalta, mutta ei ole varmuutta siitä miten henkilö on sen tarkoittanut, kannattaa kyseenalaistaa tulkintaansa ja harjoitella ajattelemaan tilanteessa olevia erilaisia mahdollisuuksia. Kuten ”Ehkä heillä oli vain huono päivä, eikä tämä tarkoita, että minua ei arvosteta.” Kannattaa myös kysyä suoraan miksi joku henkilö käyttäytyy tai puhuu epäkohteliaasti, jolloin hän saa tilaisuuden korjata käytöstään.

Sosiaalinen kipu ei ole ihmisen heikkous, vaan luonnollinen reaktio

Varsinkin suomalaisessa kulttuurissa yritetään usein peittää loukkaantuneisuus ja ikävät tunteet. Meihin on iskostettu, että on heikkoutta näyttää tunteitaan. Itse ajattelen asian päinvastoin. On vahvuutta näyttää tunteitaan ja seisoa itsensä puolella. En sano, että se on helppoa, mutta se on kokeilemisen arvoinen tapa, sillä se saattaa vaikuttaa isosti myös itsearvostukseen ja elämän mielekkyyteen.

Kun ymmärrät sosiaalisen kivun mekanismin paremmin, et ehkä syytä itseäsi niin paljoa tunteistasi, vaan osaat etsiä siihen auttavia keinoja. Liian moni syyttää itseään tämän yhtä vakavasti otettavan kivun äärellä, ja yrittää ehkä jopa ”karaista” itseään sietämään enemmän. Uskon, että rakennamme terveempää ilmapiiriä puhumalla asioista avoimemmin. Ehkäpä kiusaaminenkin aletaan ottaa riittävällä vakavuudella, kun ymmärretään sen aiheuttavan pitkällä aikavälillä todella vakavia psyykkisiä ja fyysisiä seurauksia, jotka on ilmapiirin muutoksella mahdollista välttää.

Lue myös kirjoitukseni:

Traumaperäinen stressihäiriö
Trauma on hermostossa – Triggeröityminen ei ole valinta
Turvattomuuden tunne vie voimavaroja
Sisäinen turvattomuus naamioituu defensiivisyyden ja pärjäämisen taakse
Mennyttä voi korjata vain nykyhetkessä – Ahdistukset nykyhetkessä on johtolanka alkuperäisen trauman aiheuttajan jäljille
Kun trauma on kehossa koitamme turhaan korjata mieltämme