Kun ihmiskunnassa tapahtuu isoja muutoksia hyvinkin konkreettisesti niin muutos on vahvasti silloin käynnissä myös jokaisen ihmisen sisäisessä maailmassa. Meistä jokaisella on omat tapamme toimia stressaavissa muutostilanteissa ja niiden tapojen rakentavuudesta riippuen koemme joko suurempaa epätoivoa tai toivoa tässä ajassa. Omalla suhtautumistavalla on nyt entistä suurempi merkitys.

Isossa turbulenssissa toimimattomien toimintamallien kaista viettää helposti sivuluisuun. Ja silloin kun vanhat tavat ottavat ohjakset ei ole muuta tehtävissä kuin havahtua ajelevansa aivan väärään suuntaan ja korjata kurssia. Tällaisella hetkellä itsesyytökset astuvat helposti kehiin. Ja paluumatka takaisin oikealle reitille saattaa sisältää paljon sadattelua omaa toimintaa kohtaan.

Voimme löytää halutessamme monia syyllisiä myös ulkopuoleltamme siihen miksi ajoneuvo on ajautunut omasta hallinnasta. Syyllisiä voivat olla sivulliset ohikulkijat aina tiehallintoon ja hallitukseen asti. Kuopat tiellä tai jopa metsän puut on yhtäkkiä helppo nähdä syyllisiksi. Tunnereaktiot ovat inhimillisiä ja voimme toki jäädä haukkumaan puuta, mutta todellisuudessa muutosta omaan kurssiimme emme saa kuin kääntämällä itse ohjauspyörää takaisin reitille. Riippuen siitä miten pitkälle harhaan olemme ajaneet, tarvittaessa joudumme myös itse laittamaan navigaattorin etsimään reitin oikealle tielle.

Itsesyytöksille ei ole tarvetta. Niin kauan kuin meidän vanhat toimintamallit ovat itsellemme jollain tavalla tarpeellisia, niin kauan me niitä käytämme. Näillä tavoilla on usein tärkeä tehtävä suojata psyykettämme ja toimia eräänlaisena puskurina sellaisia tunteita vastaan mitä emme vielä ole valmiita kohtaamaan. Kun näistä vanhoista vahingollisista tavoista on oikeasti valmis luopumaan, on jatkossa huomattavasti helpompaa pysyä omassa kurssissaan. Silloin ei jatkuvasti joudu kamppailemaan omia sisäisiä voimiaan vastaan. Hyvin usein on nimittäin niin, että vaikka näemme edessämme oikean reitin, jokin alitajuinen pelko tai sisäinen ohjelmointi kyseenalaistaa sen. Lopulta me taivumme tuon sisäisen ohjelmointimme valtaan ja se saa toimimaan ilmiselvissäkin asioissa itseämme vastaan.

Sisäisten ohjelmointien vanhat kaistat ovat täynnä erilaisia tunteita. Tunteet luovat toimintaamme. Nuo tunneimpulssit kertovat yleensä menneisyydestä ja niiden ohjaamana suuntana onkin usein luoda lisää menneisyyttä. Alamme näiden menneestä kumpuavien impulssien ohjaamana toteuttamaan samaa kaavaa mikä on saanut menneisyydessäkin kärsimään. Vaikeutena onkin muuttaa tuota joskus ihan solutasolta asti kumpuavaa toimimatonta kaavaa. Auttaakseni itseäni olen kysynyt näissä samaa kehää kiertävissä hetkissä itseltäni kysymyksiä: Mitä yritän tällä toiminnalla ratkaista? Voinko ratkaista sen tällä tavalla ja tätä kautta? Vai onko se pikemminkin asia mikä on ratkaistava sisäisillä tasoilla?

Nykyhetkessä on avautunut mahdollisuuksien ikkuna kollektiivisesti aivan erilaiselle tietoisuudelle ja toiminnalle kuin koskaan aikaisemmin. Mutta me voimme ottaa käyttöömme tuon uuden tietoisuuden toimintamallit oikeasti vasta kun ei enää ole tarvetta toistaa vanhaa. Vasta silloin kun olemme oikeasti valmiita kohtaamaan ja päästämään irti vanhoista tunteista ja kivuista mitkä menneisyydestämme olemme varastoineet tulee tilaa uudelle.

Mitä enemmän pystymme asuttamaan omat tunteemme, sitä vähemmän niitä tarvitsee projisoida ulkopuolelle. Tämä aika on täynnä suurta turbulenssia, siksi hyvinvointi vaatii sitäkin parempaa vakauttamisjärjestelmää. Kun opettelee laskemaan taakkoja jotka kuormittavat ja vaikuttavat omaan jaksamiseen, on hyvä löytää keinoja auttaa itseään. Haastavat ajat tarvitsevat toimivia työkaluja tueksemme. Joskus auttavat menetelmät voivat olla niitä maailman yksinkertaisimpia.

Usein me pelkäämme sitä mitä emme itsessämme halua kohdata. Mutta kun muutoksen kynnyksellä uskallamme kysyä itseltämme isoimmista peloistamme ja kuulla myös vastauksen, ainakin oma oloni helpottaa. Vastustus luo usein suurimman paineen. Ja kun sallii pelkonsa ja ikävämmätkin ajatuksensa, voi olla niille vastaanottajana ja kuulijana. Sitähän omat tuntemuksemme lopulta haluavat, tulla kuulluiksi. Ja monesti se oma kuuleminen riittää. Sallimisen ja nähdyksi tulemisen tilassa voimakkaatkin tunteet menettävät suurimman teränsä.

Itselleni toimii myös ajatusvirran kirjoittaminen. Kun on tilanteessa joka herättää monenlaisia tunteita kirjoitan monesti pari sivua ajatusvirtaa. Päästän ajatukset paperille ulos päästäni ja heti olo kevenee. Tulee tilaa olemiselle ja uusille, usein keveämmille ajatuksille.

Viime aikoina minua on helpottanut myöskin oman kehoni tuntemusten kuuntelu ihan sellaisenaan. En yritä manipuloida hengitystä, en väkisin rentoutua tai olla ajattelematta mitään. Vaan sallin itseni olla juuri mitä milloinkin on ja mitä kehossani juuri kuluvalla hetkellä ilmenee. Sallin jännitykset ja epämukavuudet. On mielenkiintoista seurata mitä kehossa alkaa tapahtua kun sille sallii täyden tilan ja rauhan. Erilaisia tuntemuksia liikkuu pitkin kehoa ja pikkuhiljaa voi huomata miten erilaisia jännityksiä vapautuu. Joskus kun emme tee yhtään mitään, tapahtuu eniten. Siksi vaikuttavimmat hoidotkin voivat olla niitä missä hoito toteutetaan hyvin hienovaraisesti. Olen ottanut myös energiahoitoja nyt normaalia tiheämpään. Se on tuntunut kannattelevalta tuelta tässä ajassa. Lisäksi hyvin yksinkertainen tapa lisätä turvan tunnetta on minulle se kun menen makaamaan sängylle ja keskityn tuntemaan miten sänky kannattelee minua. Siirrän huomion sängyn ja kehon rajapintaan. Ja tunnen miten olen kannateltu.

Varsinkin jos kokee olevansa hyvin väsynyt, tällaiset helpot ja yksinkertaiset harjoitukset voivat lisätä luottamusta. Joskus kun tunteet lähtevät viemään epärakentavan toiminnan suuntaan jokin suojeleva osa on saattanut hypätä ohjaksiin. Silloin on hyvä integroida itsensä nykyhetkeen liikuttamalla molempia silmiään kahdeksikon muotoisesti.

Niin yksinkertaisilta ja hölmöiltäkin kuin nämä harjoitukset saattavat kuulostaa, näiden harjoitusten toteuttaminen ei käytännössä ole välttämättä ihan helppoa. Kun sisäinen hätä on suuri, toiminta on reaktiivista. Pyrimme silloin ankarasti suojelemaan itseämme vaikeilta tunteilta. Se on hyvä pyrkimys, mutta keinot siihen ovat usein toimimattomat. Ja lopulta omien tunteidemme sijaan uhaksi koituu enemmänkin omasta toiminnasta aiheutuvat seuraukset kuin alkuperäiset tunteemme. Niiden ääreen pysähtyminen, ja rakentavan toiminnan valitseminen voi olla siis haastavaa. Mutta kun keskitymme asioiden ja toimintatapojen muuttamiseen henkilökohtaisella tasolla, saamme aidosti pysyviä muutoksia aikaan. Muita ihmisiä kun emme voi muuttaa.

Olen jo vanha mies ja kokenut monia vastoinkäymisiä, joista suurin osa ei ole koskaan tapahtunut.
– Mark Twain

Ahdistus saa alkunsa usein kehoreaktiosta. Sydämen ylimääräinen lyönti tai hengityksen pidättäminen voivat olla niitä ensimmäisiä hienovaraisia merkkejä siitä miten hermostomme reagoi jännityksellä ja pelolla johonkin asiaan. Kun huomaamme kehoreaktion näemme samalla miten ajatukset lähtevät mukaan siihen. Ajatuksemme alkavat kehittämään skenaarioita ja mielipahan kierre on valmis.

Meillä on mahdollisuus luoda turvaa ja hyvää oloa itse itsellemme. Näitä keinoja on hyvä harjaannuttaa, jotta niistä voi tulla luonnollisempi osa omaa toimintaa. Jos emme ole tietoisia me luomme itsellemme usein vain lisää kärsimystä. Pyörittämällä ikäviä ajatuksia me lisäämme stressihormonin tuotantoa omassa kehossa ja pidämme itsemme turvattomuuden kierteessä. Yksi tärkeimpiä asioita oman hyvinvointini kannalta on ollut oppia tuomaan itseni pois ahdistusta lisäävästä negatiivisten ajatusten kierteestä.

On todella tärkeää hyvinvoinnin kannalta oppia luomaan rakentavampia keinoja stressin käsittelyyn kuin sen lisääminen. Kehomme tuottaa mm. monia hyvänolon hormoneja joita voimme itse omalla toiminnalla saada aikaan.

– SEROTONIINI säätelee ja tasapainottaa mieltä. Ehkäisee masennusta. Tasoittaa tunteiden terävimmät kärjet. Esimerkiksi ulkoilu, valo, hieronta ja käsitöiden tekeminen auttaa tuottamaan serotoniinia. Siihen perustuu, että varsinkin kun mieli on maassa kannattaa lähteä ulkoilemaan!
– OKSITOSIINI on rakkaushormoni. Se lisää luottamusta elämään ja itseen. Oksitosiini lisääntyy kosketuksesta. Eläinten silittelystä, halauksesta, hieronnasta, läheisyydestä. Jos sinulla ei ole ketään ketä halata, halaa ja kosketa itseäsi!

– DOPAMIINI tuottaa nautintoa ja mielihyvää. Dopamiini on se mikä koukuttaa meitä someen. Mutta paljon parempi tapa tuottaa dopamiinia on tanssiminen, laulaminen, keikat, uudet kiehtovat kokemukset. Kokeileppa olla mieli maassa kun tanssit ja pyörität peppuasi!

– ENDORFIINI luo euforisen olon ja ehkäisee kipua. Endorfiinia erittyy esimerkiksi liikkuessa ja saunoessa. Myös chilin syöminen vapauttaa endorfiinejä. Kun tajusin, että elämästäni puuttuvat lähes kokonaan endorfiinit sain ison motivaation liikkumiseen ja aloitin juoksuharrastuksen.

Asiat on hyvin yksinkertaisia kun haluamme pitää ne niin. Mieli tekee asioista hyvin monimutkaisia. Olipa tilanteemme mikä hyvänsä meillä on valta vaikuttaa omiin tunteisiin ja mielialaan. Joskus on myllerrettävä vaikeiden tunteiden läpi, mutta kun olemme valmiita prosessoimisesta voimme itse tuottaa itsellemme onnellisuushormoneja jotka auttavat luomaan positiivisen kierteen negatiivisen tilalle. Muutoksesta ja luopumisestakin tulee tuskattomampaa kun oivallamme, että oikeasti me luovumme vain menneisyyden toistamisesta ja omasta tiedostamattomuudesta uuden edessä.  Uusi ovi on jo edessämme, ja voimme astua siitä sisään kun olemme menneisyydeltämme valmiita.

Sisäinen turva on olennainen tekijä sisäisen rauhan kokemisessa. Mitä haastavampi aika, sen vakaampaa sisäistä turvaa se vaatii tuekseen. Olen kehittänyt verkkokurssin sisäisen turvan vahvistamisen tueksi. Kurssille olen koonnut kaikki ne keinot joiden avulla olen itse onnistunut luomaan ja vahvistamaan sisäistä turvan tunnetta. Kurssiin pääset tutustumaan tästä linkistä: kultainensulka.fi/kurssi

Lue myös artikkelini:
Sisäinen turvattomuus vie voimavaroja
Rajat on rakkautta; Teetkö rajat omalle jaksamisellesi
Traumatisoitunut tuntee turvattomuutta kehossaan; Näin vahvistat kehoyhteyttä ja sisäistä turvallisuuden tunnetta
Sisäinen turvattomuus naamioituu defensiivisyyden ja pärjäämisen taakse
Trauma on hermostossa; Triggeröityminen ei ole valinta
Kohtaamaton trauma luo kuilun yhteyteen ihmisyydessä
Traumaattiset kokemukset muuttuvat usein uhrin häpeäksi