OSA I : VIRTA

Ei rakkaus ole sitä, että omistaa.

Ei sitä, että toiselta jotain saa,

vastarakkautta vaanii tai hoputtaa.

Vaan sitä, että silloinkin rakastaa,

kun ei tiedä, miten siihen vastataan.

Että silloinkin rakastaa,

kun sitä ei osata vastaanottaa.

Että antaa rakkauden virrata vaan,

vailla vaateita, jotka sitä kaventaa.

Että aina on vapaus tuntea samoin

tai kääntyä pois omin jaloin.

Rakkaus on kutsu,

johon saa olla vastaamatta

Rakkaus on käsi,

johon voi olla tarttumatta

Rakkaus on syli,

johon voi olla syntymättä.

Eikä rakkaus lopu,

vaikka irti päästää.

Eikä rakkaus kulu,

vaikkei osaisi säästää.

Se jatkaa virtaustaan

yli mantereiden ja vuosien

Se jatkaa virtaustaan

takaa hautakivien.

OSA II: KAKSOISVIRRAN MAA

Ja jonain päivänä

se toisen virran kohtaa,

joka myös on syleillyt maailmaa,

luopunut rakkaista maisemistaan.

Yhä uudestaan

kohonnut kohti kuusia,

Yhä uudestaan

löytänyt uomia uusia.

Ja jonain päivänä

nuo kaksi sattuvat kulkemaan

alla saman taivaan,

nuo kaksi sattuvat virtaamaan

läpi saman maan.

Ja tästä maasta

kirjoitetaan kaskuja ja lauluja,

kaikilla rakkauden kielillä,

pidetään puheita ja runoja

kaikilla onnen ilmeillä.

Ja tästä maasta

maalataan Louvreen tauluja,

kaikkien raamien yli pursuten,

ikuistetaan valoa ja kuvia

kaikkia värejä tuhlaillen.

Ja tästä maasta on syntyvä

jotain niin kaunista,

ettei sitä voi sanoin kuvailla

tai kuvitella

ennen kuin sitä pääsee

itse maistamaan.

OSA III: TIGRIS

Oi, Tigris, me kohtaamme vielä!

Ja silloin minä annan virran viedä

ihan niin kuin nytkin.

Silloin minä huomaan,

että kaikki ne laaksot ja kukkulat,

jyrkät vuoret ja vaaralliset mutkat,

kuivat autiomaat ja hyytävät myrskyt,

joiden läpi olen virrannut,

ovat tuoneet minut juuri oikeaan aikaan,

juuri oikeaan paikkaan.

Nyt tällä tyhjällä tasangolla

kellun tyytyväisenä hitaassa virrassa,

edessäni avautuvassa avaruudessa,

sillä tiedän, että tämä tahti on juuri oikea.

Vaikka välillä haluaisin kiirehtiä,

en halua virrata huomaamatta,

miten lehdet vaihtavat väriä,

miten aamukaste kimmeltää niiden pinnalla,

miten pakkanen loihtii taideteoksia ympärilleni,

ja miten aurinko ne jälleen sulattaa.

Tai miten vierelle voi yhtäkkiä ilmestyä

toinen uoma täynnä raikasta vettä.

Nyt minä kellun ja nautin siitä,

miten veteni soljuu vaivattomasti eteen päin.

Ja jonain päivänä minä kerron sinulle, Tigris,

kaikista näistä henkeäsalpaavista maisemista

ja jännittävistä seikkailuista,

joiden läpi olen saanut matkata.

Virtaamisiin!

Rakkaudella,

Eufrat

Muita Reben tekstejä:

Kuka minä olen puhumaan rakkaudesta?

Kun rakkaus ei mahdu laatikkoon

Lamaantumisesta, ihan varmuuden vuoksi

Tulin tänne tuottamaan pettymyksiä – eikä se haittaa

Mitä jos seuraan pelkoa enkä rakkautta