Mitä jos ovikellosi soisi ja löytäisit oven takaa pienen hylätyn lapsen? Mitä jos ei olisi olemassa sossua tai mitään muutakaan paikkaa, mihin lapsen voisi palauttaa? Yhtäkkiä lapsi olisi sinun vastuullasi. Olisit ainut ihminen, joka pystyisi tästä lapsesta huolehtimaan. Mitä tekisit?
Varmaankin pukisit lapsen lämpimiin vaatteisiin ja ottaisit syliin. Katsoisit lasta silmiin ja kertoisit, että kaikki on hyvin, ei ole enää mitään hätää. Kun lapsi itkisi, lohduttaisit lasta ja pyrkisit parhaasi mukaan täyttämään lapsen tarpeita. Antaisit lapselle terveellistä ruokaa ja juomaa, laittaisit lapsen nukkumaan ajoissa.
Ehkä leikkisit lapsen kanssa ja kehuisit lasta, iloitsisit aina kun lapsi oppisi uusia taitoja ja kannustaisit yrittämään uudelleen, kun lapsi kaatuisi tai epäonnistuisi. Kertoisit lapselle olevasi aina tämän puolella ja pitäisit huolta, ettei lapsi joudu vaaratilanteisiin. Kun lapsi ilmaisisi tunteitaan, pysähtyisit olemaan lapselle läsnä, auttaisit tätä sanoittamaan ja säätelemään tunteitaan. Ehkä joskus hermostuisit lapselle ja jälkikäteen pyytäisit anteeksi.

Kun lapsi oppisi puhumaan, kuuntelisit ihmeissäsi hänen sanojaan. Kun lapsi haluaisi näyttää sinulle piirrustuksiaan ja muita luomuksiaan, katsoisit niitä ylpeydellä ja rakkaudella, vaikka ne olisivat minkä näköisiä tahansa. Olisit aina valmis ottamaan lapsen syliin ja kertoisit lapselle, ettet koskaan tule tätä hylkäämään, vaikka tämä kuinka mokailisi elämässään. Olisit sitoutunut olemaan lapselle turvallinen aikuinen, jonka luokse hän voi aina tulla.
Mitä tekisit, jos ovikello soisi uudelleen ja sen takana näkisitkin aikuisen itsesi. Kohtelisitko tätä ihmistä yhtä hyvin kuin tuntematonta lasta?
Muita Reben tekstejä:
Itseni hylkäämisestä – Ettei vaan kenellekään tulisi paha mieli
Tyrmäätkö itse itseäsi? – Näin opin huijaamaan sisäistä kriitikkoa
Sovittelijan roolista kohti korjaavia konflikteja
Miten päästä yli pettymyksistä? Tarina siitä, miten minusta tuli epäonnistumisen asiantuntija
Kuka minä olen puhumaan rakkaudesta?
Kun rakkaus ei mahdu laatikkoon
Tulin tänne tuottamaan pettymyksiä – eikä se haittaa
0 kommenttia