Hoi! Pyhä yksinäisyys hoi! Kosketa minua! Kosketa minua niin syvästi, että ymmärrän sen mikä on kaiken ydin! Kosketa minua niin, että revit sydämeni...
Runo
Matkani kirjoittajana
Muistan kun saimme kuudennella luokalla opettajalta kotitehtäväksi pitää päiväkirjaa viikon ajan joka päivä. Meidän piti itse ostaa muistikirja sitä...
Runo: Sylissäsi suru painaa vähemmän
Jos suru olisi kylmää betonia märkää multaa haljennut haulikko jänisrauta ruosteessa lumen alla Jos suru olisi tie polku korkea mäki kulkematon...
Runo: Sinä muistat
Sinä luotat sokeasti siihen, että jokaisen silmät osaa nauraa ja suu perässä, että jokaisella on sydämen ovi vähintäänkin raollaan Sinä huomaat,...
Runo: Lapseni olet huolta vailla, oppaani kotimatkalla
Ihosi hehku karttana maailmaan josta me muut olemme eksyksissä Tämän todellisuuden epäsymmetria ja rosoisuus hukuttaa helposti alleen karttamerkit...
Runo: Syksy riisuutuu vanhasta
Syksyisin puut näyttävät alastomuudellaan mitä jää kun kuollaan vanhalle Hetken henkiseen talveen mennään varmistelematta luottaen uuden kevään...
Runo: Lapsen herkkyydestä
Lapseni olet herkkä maailmalle puiden lehtien havinalle mikroilmeille eläinten läsnäololle Saan juhlia yhdessä omaakin herkkyyttä...
Uusimmat postaukset:
”Ois paratiisi meillä täällä näin”
Erään yksinäisen keijun surullinen tarina Varoitus: tämä teksti sisältää kuvauksia lapseen kohdistuvasta...
Sieluni syvyydestä noussut huuto
Minä olen kirjoittanut, jotta pysyisin elossa. Minä olen kirjoittanut niin suuren surun murtamana, etten ole uskonut...
Pysynkö itsessäni?
Pysynkö itsessäni,Vai kannanko taas muidenkin taakkaa,Tunnenko itseni,Vai jonkun muun tuskaa. Hukkaan itseni tähän...
Olet jotain paljon suurempaa kuin roolisi tai suorituksesi
Piilotin itseäni erilaisten roolien taakse, luoden kerros kerrokselta suojaa ympärilleni. Täytyy olla sitä sekä tätä....
Näistä bloggaamme:
Kategoriat:
Arkisto:
